8. -GLO-
”Ne varmaa tappaa mut”, mumisin Harrylle, kun juna tyhjeni muist ihmisist, me saatiin ohjeet, että me odotettais, et kaikki muut poistuis junasta, ja sitten ite.
”Kui?” Harry kääns päänsä tuijotettuaan seinää hetken.
”No mieti. Oon vaa tälläne random, joka yhtäkkii saaki olla teiä kaa. Aik moni directioneri varmaan tappais päästäkseen esimerkiks sun viere tähä istuu. Kato nyt, ne kattoo tollee kateellisesti tuolt ikkunast nytki”, tokaisin tolle, mut kuitenkin ihan ystävällisesti. Harry vilkas ulkona odottavii faneja ja hymähti.
”Ei ne sua tapa”, tuo virnisti mulle, ja jatkoi, ”toivottavasti.”
”Mistäs täällä puhutaan?” Zayn kysyi tullessaan paikalle.
”Pirtsakka Zaynhan se paikalle putkahti”, naurahdin tuolle.
”Häh?” poika rypisti otsaansa.
”Me puhutaa siitä miten meidän fanit tappaa Glon”, Harry selvens Zaynille aurinkoisesti.
”Kuinnii?” Zayn kysy, ja istu mun viereen ja kieto toisen kätensä mun ympärille.
”Mm, no just ton takii”, huokasin viitaten siihe, mite lähellä Zayn istu, ja että se kieto kätensä mun ympärille. Mä nyökkäsin ikkunaa kohden, ja Zaynkin huomasi fanit, joita olin tuijottanut kymmene minuuttii takasin.
”Hups”, toi sano muka pahoillaan, mut kuitenkin tiukens otetta.
”Onks meidän pakko lähtee täält junast? Mun naama näyttää ihan hirveeltä”, marisin pojille mun molemmilla puolilla. Nappasin Zaynin naamalta mustat ray banit, kaivoin taskust puhelimen, ja peilasin sen näytöst. Olin koittanu mun nopeella vessakäynnillä vähä peittää sitä meikkivoiteella, mut kuitenkaa en ollu onnistunu nii hyvin, ettei näkyis noin paljon liilaa viel.
”Okei mennääs”, Liamin ääni käski nyt, ja mä nousin sohvalta Zaynin lasit päässä.
”Hei Glo, mun lasit..” Zaynin aloitti.
”..On nyt mun käytössä”, täydensin ton lauseen. Zayn tuhahti, ja otti mun laukun.
”Hei etkai sä oo nii lapselline et alat kiristää mua tai jotai?” ähkäsin tolle.
”Eiku mä vaa ajattelin kantaa sen”, tuo vastasi näyttäen feikkiä viatonta ilmettä. Ojensin mun käden, ja huokasten poika antoi laukun mulle. Me käveltiin poikien perässä ulos, ja Zayn kietas kätensä mun vyötärölle.
”Zaynn”, murisin tuolle.
”Kerro huoles”, Zayn vastasi huolettomasti, ja vilkutteli faneille.
”Antaa olla”, tuhahdin ja pakotin itteni hymyileen.
Vähän matkan päässä asemasta meitä ootti tilataksi, tai oikeestaan pieni bussi, jonne me kaikki sitten mahuttais.
”Heeeey Limamies minnes me ollaan matkalla?” mä kysäisin kun mä käveltiin taksiin.
”Hotelliin, oi Säihkysilmä!” Liam huudahti, ja silitti mun poskee teatraalisesti.
”Säihkysilmä? Tää tietää sotaa Limamies!” huusin nauraen tuolle, ja läpsäsin takaraivoon.
”Hiiohoi Säihkis!” Liam huus, ja kaappas mut olkapäälleen. Kiljuin ja nauroin, kun Liam lähti kantamaan mua taksii kohti. Jotain mä kuulin Harryn mumisevan paparazzeista, ja Limamies kai kuuli sen saman, koska päästi mut alas.
”Tää ei jää tähän, Säihkysilmä!” tuo kuiskas mulle dramaattisesti, ja mä siristin mun silmiä murhaavasti.
Me noustiin taksiin, ja Liam istu mun viereen. Kuitenki, kun Zayn tuli Liamin perässä, ja katto mun ja Liamin välissä olevaa olematonta rakoa, mä potkasin Liamin lattialle, ja taputin paikkaa mun vieressä.
”Nynny tääl on sulle ihan varta vasten varattu paikka!” huudahdin, ja pidin Liamia jalalla kauempana, jotta tuo ei pääsis takaisin penkille. Zayn suhahti siihen penkille mun viereen ja hymyili leveästi.
Kaivoin mun puhelinta, josta kuuntelen musaa, mun laukusta ja kuulokkeet samaten.
”Haluutsä toisen?” kysyin Zayniltä, ja ojensin toista kuuloketta. Poika nyökkäs, ja otti kuulokkeen. Mä laitoin mun soittolistan soimaan, ja aina välillä Zayn virnisteli mulle, jos sattu tuleen hyvä biisi. Yhen hitaan biisin kohalla Zaynin käsi otti mun omasta kiinni. Nostin mun katseen tuon kasvoihin, mutta toi vaan katteli ohikulkevii maisemii mun ohi. Aijaaha, nyt sitä sitten ollaan salaperäsiä, just. Mä aloin laulaa ihan huomaamattani, mulla oli aina ollut sellanen lauluinto, vaikka mun omasta mielestä mun ääni ei ollutkaan mikään kovin hyvä.
”Glo”, kuulu Harryn ääni mun edestä, ”lauloitsä äsken?”
”Joo..” vastasin, ja punastuin.
”Kui hyvä sä oot laulaan?! Ootsä ikinä laulanu kellekkään tai missään?” Harry jatko innostuneena.
”Joo, suihku tykkää mun taidonnäytteist tosi paljon..!” tuhahdin vähän kiusaantuneena siitä, että mun laulaminen otettiin puheeks.
”Glo, voitsä laulaa mulle?” poika pyys. Pyöräytin mun silmii Harrylle.
”En Harry, en voi”, murahdin jotenki epämääräsesti.
”Pliis?”
”Hm, no okei. Mitä sä haluut kuulla?”
”What makes you beautiful.”
”Mutku jos vedän sen ihan perseelleen, nii sit häpeen silmät päästäni ku se on teiän biisi”, mumisin nolostuneena. Harry kuitenki näytti koirapentuilmettä, joten mä aloin laulaa parhaiten miten osasin. Mä punastelin jatkuvasti, koska yks poika kerrallaa ne kohta kuunteli mua kaikki. Mun lopetettua irvistin Harryn hämmentyneelle ilmeelle.
”Olinksmä oikeesti noin huono?” kysyin purren mun huulta, koska oli aika kauan ollu hiljasta.
”EI! Et! Mä vaan hämmästelen täs sitä, miten hyvä voit olla?” Harry huudahti mulle.
”Harry älä jaks-”
”Glo, pää kii. Oot hyvä”, Zayn keskeytti.
”No, kiitti kai sitte”, naurahdin noille, ja kehut kieltämättä lämmitti mua.
Tää on vaan niin jumalattoman hyvä tarina!!!!! :)
VastaaPoista