UP ALL NIGHT 21 x stole my heart

Ruotsissa oli tylsää. Pojilla oli HIRVEESTI haastatteluja. Ja keikkoja. Mä en menny kahelle viimesimmälle keikalle silt varalt, että ne vetäis mut lavalle niinku ne on tehny melkee joka keikka. Mun ja Zaynin riidasta itseasiassa oli apua. Me oltiin avoimempia toisillemme, me puhuttiin enemmän siitä, miltä meistä tuntu. Zayn ei ollu noudattanu mun antamaa rangaistusta, mut oliko se ees yllätys? Lex oli ollut sen mummolassa sillon, ku me oltiin käyty suomessa, niin me sovittiin, että se tulis käymään Englannissa. Liamille se oli ollut pettymys, koska tottakai se halus tapaa Lexin. Mä olin shoppaillu niiin paljon - ja Zaynin rahoilla. En ois ikin arvannu et Zayn sais mut ylipuhuttuu ottaa sen kortin, mut kuitenki mä päästin sisäisen shoppailijani valloilleen, ja mulla oli kohta jo vaikeuksia kantaa ne kaikki. Mä olin ostanu varmaa kahetkymmenet kengät, viidet farkut plus jotain mekkoja ja paitoja. 

"Huhuu?" mä huikkasin. "Tarvis vähä apuu?"

Liam ilmesty jostain auttamaan mua kassien kaa. 

"Mitä, kiviäkö sä kävit shoppailee?" tuo kysy, ku laukut nähtävästi paino niin paljo. Naurahdin vaa tolle, enkä vaivautunu vastamaan. Lou tuli meit vastaa, ja innostu ku näki kaikki mun pussukat ja nyssäkät. Mä löjähdin mun sängylle mun kantamien kassien kaa, ja Liam löjähti mun viereen.

"Tääl on paljon kauppoja tääl Tukholmas", mä mutisin naama tyynyssä. Nostin mun päätä, ja huomasin, et mä höpisin iha ittekseni, Liam oliki kadonnu jo jonnekki. 

"Onko sun päässä jotain vikaa, vai leikitkö sä meritähteä muuten vaan?" kuulu tuttu ääni ovelta.

"Molemmat", mä mumisin. Kuulin Zaynin askeleet, kun tää lähesty sänkyä, ja lösähti siihen itekki samalla tavalla. 

"Sä oot vähä shoppaillu", poika mutis tyynyä vaste.

"Jep."

"Sä oot vähä pimee, iha kaikel rakkaudel", tuo mutis mulle. 

"VOILEIPÄÄÄ!" Louis kiljahti, ja hyppäs mun päälle, silleen, no, te varmaa tiiätte, niinku voileipä? 

"MISSÄ?!" Niall puolestaan karjas ja säntäs mun huoneeseen. Nauraminen oli vähän vaikeeta, koska Lou paino niin paljo, mut jotai mielenvikasta hytkymistä mä sain aikaan. Mä käänsin mun posken tyynyy nii, että mä näin Zaynin kasvot, tuokin oli kääntänyt myös päänsä muhun päin. Niall murjotti nurkassa jostain syystä, kai se luuli, että tääl ois ollu ruokaa. Se mulkas Zaynia ja tuli mun ja Zaynin väliin makaamaan.

"Jos mä en saa ruokaa, te ette saa tuijotella toisianne äklöromanttisesti niinku jotku vajaat punapehvapaviaanit", Niall tuhahti.

"No auts", naurahdin tälle yhelle. 

Poikien viimine keikka oli ohi. Me lähettäis tänä samana iltana kotiin. Koti. Hieno sana. Mä makasin mun sängyllä kuulokkeet korvilla, ja mietin mitä kaikkea täs oli ehtinyt tapahtua. Tosi paljon, ja tosi pienessä ajassa. 

"Voileipä", Zayn naurahti ja tuli mun päälle makaamaan. Naurahdin tuon suudellessan mun kaulaa. 

"Ää ii lopeta, kutittaa", kiljasin nauraen, ja Zayn kävi maaten siihen mun viereen. 

"Taivaal on kuu, puilla lehdet, mut mul ei oo mitää jos sä lähdet", tuo kuiskas mulle. Mä tuijotin ton silmiin hetken, ja tyrskähdin sit.

"Oikeesti? Etkö sä parempaan pysty? Miten ois: oliks isäs kalastaja, ku oot tollane lahna?" ehdotin ja pussasin tota ennenku nousin sängystä. Zayn nauro mun ehdotukselle, ja seuras mun viime hetken pakkaamisia. Tuo otti käteensä mun toisen kuulokkeet, ja laitto korvaansa. 

"Stole my heart", Zayn naurahti mulle, ja laski kuulokkeen takasin mun kännykän seuraks. 

"Se biisi herättää mus jotain kummii tunteit.. Sellasii mitä en osaa selittää. Semmosta, mitä mikään muu biisi ei saa mussa aikaan", mä pohdiskelin ääneen. 

klikatkaa tota kuunnellaksenne stole my heart ja jos se ei toimi nii jostain kohtaa klikkaamalla pääsette sit youtubee. tai sit voitte olla hienoja edistyksellisiä lapsia ja mennä etsimään sen ite <3 -emma


"Katotaanko?", Zayn uhmasi. Naurahdin ton haasteelle, ja nyökkäsin siristäen silmiä haastavasti. Zayn irrotti kuulokeet mun puhelimesta, ja musiikki täytti koko huoneen. 

"And don't you know all night, i've been waiting for a girl like you to come around..." lauloin mukana, ja sain Zaynin nousemaan sängyltä.

"Under the lights tonight, turned around, and you stole my heart", me laulettiin yhtee äänee ja tanssittiin. 

"Joo eli teil on jotku rokkistara bileet, eikä mua oo kutsuttu?" Niall huudahti ovelta, ja änkes meidän mukaa tanssimaa. 

"Glo! Zayn! Niall! Bileet on ohi, nyt lähetään!" Liam huus meille käytäväst, ja mä pysäytin musiikin. Jotenki tähtitaivas ja lämmin yö sopi edelleen meidän tunnelmaan, vaikka me jätettäis Ruotsi taakse.

"AIVAN IHANAA olla kotona!" huudahdin ja törmäsin oveen. 

"Vou mikä ääni", Lou nauro mulle, ja avas oven. Nii-i on siitä ovesta helpompi päästä sisään kun se on auki. Totta. 

"Glo, saanko mä näyttää sulle sun uuden huoneen?" Harry kysy innostuneena. No mutta täähän on epäilyttävää. Lähin seuraamaan Harrya jonnekkin talon uumeniin. Harry avas mulle yhen ovista, ja pisti valot päälle. 

"Voi luoja", mä sain vaa suustani. Huone oli aaaivan ihana. Keskellä huonetta oli iso, reunaton parisänky, jossa oli varmaan MILJOONA tyynyä, ah. Yhellä seinällä oli iso peili, ja mä huomasin siihen maastoutetun oven vasta, kun Harry avas sen. Siitä mä pääsin sisään vaatehuoneeseen, joka oli vielä toistaseks tyhjä, mut annas olla, kun mä pääsen huomenna purkamaan mun laukut. Kiitin Harrya ja tepsutin keittiöön kiittämään muita. Mahtavaa. Aivan mahtavaa.

UP ALL NIGHT 20 x sovinto

Mä olin saanu Zaynin kotiin. Pojat oli kaikki ilosii, katteli jalkapalloo toisessa huoneessa, mut mä? Normaalisti mä olisin sielä valtaamassa puolta sohvaa ja kiljumassa tuli maali kummalle puolelle tahansa. Mun tavote oli saada Zayn takas. Okei, mä sain sen. Mut kaikki ei ollu ok? 

"Hei, mikset sä tuu meiän kaa tonne?" kuulu Louisin ääni ovelta. 

"Ei huvita", mutisin. Louis käveli huoneen poikki mun sängyn vierelle, ja kömpi mun viereen. 

"Mikä sul on?" tää kysy.

"Ei mikää", tuhahdin, ja käänsin mun pään silee, et katoin ikkunasta ulos pilvetöntä taivasta. 

"Glo hei, kyl mä huomaan. Sä et oo kiusannu ketää, sä et oo sekoillu ollenkaa, sä et oo saanu meit kaikkii nauraa pitkää aikaa. Glo, joku on nyt vialla", Lou kääns kädellään mun katseen itteensä. "Kerro mulle, pliis."

Ja sit mä kerroin Louisille kaikki meiän riidoista, siihen miten mä lähin hakemaan sitä, koska mä en halunnu olla syypää yksdeen hajoomiseen. 

"Mä en oo varma pystynks mä antaa iha heti anteeks.. Se nimittäi loukkas mua aika pahasti, jos tajuut mitä meinaan", mä sanoin tuolle, ja nousin sängyltä. 

"Lou, sä oot hyvä tyyppi", naurahdin, ja lähin huoneesta. 

"Onko vielä piitkä maatka?" Niall maris mun takana. Mä olin päättäny lähtee sen kaa kahestaa syömää, me ei oltu hirveesti voitu olla toistemme seurassa. 

"Ei, noi liukuportaat vaa", mä vastasin blondin kysymykseen. Mut yks pikku liike kiinnitti mun huomion vasemmal. Käänsin mun pään nopeesti sinneppäi, ja ehin just nähä jonku lähtevän ihmisjoukon keskeltä. Noh, ei sillä varmaa niinkää oo välii. 

"Ja me ollaan perillä", huudahdin pienesti. Se oli Kampin yläkerrassa sijaitseva kahvila, josta sai aivan ihania smoothieita. Me tilattiin kaks vadelma-mansikka smoothieta. 

"Nam, tää on oikeesti hyvää", Niall sano välittömästi, ku oli maistanu juomaansa. Nyökkäsin, mutten sanonu mitää, koska mulla oli liian kiire juoda mun juomaa. 

"Tiesitsä muuten, että meillä on niitten Ruotsin keikkojen jälkeen sittenki kuukaus vapaata. Me ajateltii, et me mentäis Englantiin. Ainiin, ja sul on huone meidän luona valmiina, ja kaikki sun loput tavarat on sielä", Niall kertoili. Mun suu loksahti auki. Huone? Poikien talossa? Mä halusin sitä kyl, mut entä tää mun ja Zaynin juttu?

"Kiva", mä tyydyin vastaamaan. "Mut eiks tän pitäny olla maailmanlaajuneä?"

"Joo, mutta ne jotenki peruuntu tai emmätiiä. Oon huono näis jutuissa."

Illalla mun oveen koputettiin. 

"Niiiin?" huusin pitkittäen iitä, tosin se tuli varmaan jo selväks. Zayn tuli sisään mun huoneeseen. Mun mieliala laski ainaki puolee siitä, mitä se oli mun lukiessa mulle tulleita twiittejä. 

"Mä tota puhuin Louisin kanssa ja-", Zayn alotti, mut mun piti keskeyttää se.

"Louis kerto sulle? Just", mä tokaisin. 

"Glo, mä ymmärrän, et sä oot vihanen-"

"No tottakai mä oon hemmetti soikoo vihane mieti nyt vähä!"

"Glo, anna mä selitän.."

"MÄ EN TAHDO SELITYKSIÄ!"

"Rauhotu nyt, nii puhutaa asiasta."

"Ai puhutaan siitä, miten mitättömiä mun ongelmat on? Ei kiitos."

Yhtäkkii Zayn vaa läpsäs kätensä mun suulle. 

"Glo, anna anteeks. Mä kerroin jo, mut mä en tiedä mikä mulla oli. Jokatapauksessa, mä en ois saanu tehä niin, varsinkaan kun sä just halusit olla puhumatta asiasta. Mä en tiedä miten mä voisin ilmasta sen, kuinka pahoillani mä oon. Mut mä toivon, että sä annat mulle anteeks, koska mun elämä ei oo mitään ilman sua. Mä oon järkyttynyt siitä, mitä mä en tienny, ja mä ymmärrän nyt, et minkä takia sä et kertonu; just tän takia. Nyt, mä otan mun käden sun suulta pois, ja sä ilmaset sun mielepitees asiasta asiallisesti", Zayn sepitti, ja otti kätensä mun suulta pois. 

"Senki pässi", mä tokaisin saaden pojan nauramaan. 

"Jos sä saat keksii mulle rangaistuksen, niin onko sun sitten helpompii antaa mulle anteeks?" Zayn kysyi. Mä mietin.. mikä ois Zaynille jotain mitä se haluu. 

"Ei seksiä kahteen viikkoon."

"Voi....... Okei, jos tää auttaa sua antaa mulle anteeks", Zayn myönty. Katselin tuota omahyväsesti. 

"Saanko mä silti pussata sua?" tuo kysy apeana. 

"Sanotaas nyt vaikka niin, että raja on se, että vaatteet pysyy päällä", mä naurahdin tolle. 

"Glo, annatko sä mulle anteeks?"

"Mm.. Mä ilmottelen sitte", mä nauroin tuon ilmeelle, joka oli täynnä epäuskoa. "Mut Zayn, mikä sulle tuli silloin?" 

"Lupaatko, ettet sä kerro muille, jos mä kerron sulle?" 

Tuntia myöhemmin mä olin täysin selvillä kaikesta. Zaynin pää oli menny täysin sekasin tuon kuullessa uutiset äidistään. Mä ymmärsin, sillä mäkään en ikinä osannut jotenkin hillitä ja hallita mun tunteita. Se oli pistänyt Zaynin pään ihan sekasin. Se oli nähnyt kaiken negatiivisena, ja siks huutanu mulle.

"Zayn, nyt on mun vuoro pyytää anteeks.." mä myönsin. "Mulla oli semmonen pieni tunne, et jotain tällästä ois tapahtunu, mut en uskonu itteeni."

"Sä et voinut tietää. Mut yks kysymys... Onks mun rangaistus viel voimas?" Zayn kysyi varovasti. Mun oli pakko revetä, toi näytti niin huolestuneelta. 

"Hmm.. Sua on kyl nii ihana kiusaa, jote, viikko, ok?"

"No ok.."

Mä kurottauduin pussaamaan Zaynia nopeesti huulille, mut ei se sit ollutkaan niin helppoo. Zayn vetäs mut iha itteensä kii, ja lukitsi tiukkaan syleilyynsä. 

"Iha tiedoks.. Mä oon aika paha poika.. Mä en aio noudattaa mitään rangaistuksia.."

UP ALL NIGHT 19 x get ur ass back home

Zayn oli ollu kotonaan jo viikon. Mulla oli sitä kamala ikävä, mut toisaalt en oikeen halunnu puhuu sille vielä. 

"Mitäs meidän tyttö miettii?" Harry putkahti jostain mun huoneeseen ja taputti mua selkään. 

"Eipä mitään, mietin Zaynia", mutisin, ja seurasin katseellani Harrya, joka meni mun vessaan. "Mitä sä teet sielä?"

"Mä lainaan sun suihkua", Harry sanoi vetäen paitansa pois. Mä jäin tuijottamaan tuon lautavatsaa, ja mies naurahti. Sitte mä heräsin todellisuuteen ja suljin oven. 

"Mä lähen ulos", huikkasin tuolle oven läpi ja sain vastaukseks 'joon'. 

Ulkona oli tosi kiva ilma. Ei ollu liian kuuma, mut kuitenki mä pärjäsin täl tavallisel pitkähihasel trikoopaidal, mikä mulla oli. Twitter oli täynnä 'Zayn, be back soon' tyylisiä viestejä faneilta, Zaynhan ei ole ollut suomen keikoilla ollenkaan. Eikä nähtävästi ruotsin keikoillakaan, tuo ei vastaa puhelimeen ollenkaan. Mulla oli yks epäilys, jota mun piti ihan ulos päästä miettiin. Kun mulla oli ollut huumeongelma, mun mielialat vaihteli tosi nopeesti. Mä en edes ite tajunnut mitä tapahtu, ja heti mä olin jo huutamassa jollekkin. Mä tiedän, ettei mun pitäs miettiä mitään tällästä, mut mä oon huolissani siitä. Mä huokasin ja yritin soittaa Zaynille- taas kerran. Olin tehny niin jo viikon ajan, kaks kertaa tunnissa, lukuunottamatta aikaa, jonka mä nukuin. Mä olin jättäny viestii varmaan ihan kamalan monta kertaa. 

"Moi Zayn, mä tääl taas- Glo. Sä varmaan arvasit jo, että se olin mä, tai joku muu pojista. Hei tota.. Onko sulla kaikki ok? Mä oon iha jumalattoman huolissani. Jos sä vaa soittasit, et mä kuulisin sun äänen, ja tietäsin et oot kunnossa. Soita mulle, ja kerro, mitkä on sun suunnitelmat, niin mä jätän sut rauhaan. Mä rakastan sua joka tapauksessa", jätin vastaajaan taas viestin. Yhtäkkiä mua alko vaan itkettään. Mitä jos Zaynille oli tapahtunu jotain? Miten mä voisin jatkaa mun elämää. Mä en tiedä miten mun pitäs reagoida Zaynin huutamiseen. Jos Zayn oli ottanut jotain, niin enhän mä voinut olla vihainen- mä olin itse käynyt läpi kaiken. 

"Mun pitää päästä Bradfordiin", sanoin Harrylle. Tuo kohotti kulmiaan. 

"Glo-"

"Harry, mun PITÄÄ", mä vänkäsin tolle vastaan kyyneleet silmissä. "Mun täytyy löytää Zayn."

"Ootko sä ihan varma?" tuo kysyi kattoen mua silmiin. Harryllä oli kauniit silmät. Ystävälliset. Nyökytin mun päätä vimmatusti.

"Hommaa mulle sinne vaan lippu, mä pärjään siitä eteenpäin", mä vakuutin. Harry aikoi väittää vastaan, ja pudisteli päätään. 

"Mä osaan kyllä hankkia liput itekkin, jos sä et suostu auttamaan mua", katsoin tuota merkitsevästi. Harry huokas ja nyökkäs, ja mä halasin tuota helpottuneena. 

"Mitä täällä tapahtuu?" Niall pyrähti Harryn ovelle. 

"Mä lennän Bradfordiin aamulla", mä kerroin. Myös loppujen poikien äänet kuuluivat käytävästä, ja kohta niitä oli kolme siinä kaikki huutamassa keskenään. Mä lähin huokasten huoneesta, nukkumaan mun omaan huoneeseen. 

Kone laskeutu turvallisesti Manchesterin lentokentälle. Kaikki näytti tosi kesäiseltä. Mulla oli lapulla Zaynin osote, jonka Liam oli antanut mulle. Niin, ja lappu, missä oli kaikki poliisin, hätäkeskusten, ja sen sellasten numerot. Mä viitoin ittelleni taksin, ja kysyin, veisikö mut sinne, minne lapun osoite näytti. Mieskuski kalpeni, ja pudisti päätään, ja ajo sitte pois. Hm, no, ehk seuraava suostuu. Mä pysäytin toisen taksin, joka nieleskellen suostu viemään mut sinne, minne halusin. Me ajettiin piiitkä matka lentokentältä, ja pian me pysähdyttii. 

Mä kiitin kuskia, otin laukun mun viereiseltä penkiltä, maksoin, ja nousin ulos autosta. Paikka ei ollu iha slummi, mut aika ankee tää ny oli. Talot ei ollu raunoita, mut ei kaukanakaa siitä. Tän täyty olla väärä paikka, eihä Zayn voinu asuu tälläses paikas. Vai voiko? Mä käännähdin kattomaan pois ajavaa autoa, ja lähin kävelmään eteenpäin. Numero oli 23. Mä olin viidentoista kohalla, eli sen ei pitäs olla enää kaukana. 

"Hei, tyttö!" kuulu ääni mun takaa. Mä käännähdin kattomaan. Nuori, ehkä mua muutamaa vuotta vanhempi mies katteli mua vähä mua taaempaa. Mä käännyin takasin mun menosuuntaan, ja jatkoin kävelemist. Koht mä kuulin useempii askelii mun takaa. 

"Hei, mä puhun sulle!" kuulu toisenlaine ääni. Mä vilkasin taakse. Miehiä oli kolme. Mä lähin juoksemaan, ja sain tottakai nää köriläät perääni. Tunne mun mahanpohjassa kerto mulle, et täst ei voi seuraa mitään hyvää. 

Sitten se tapahtu. Mä kompastuin. Ensimmäinen mies nauraa röhötti siinä katsellessaan mua arvioivasti- olin nii ilone siit, etten valinnu minishortseja ja toppia täks päiväks. 

"Aika pakkaus", tuo naurahti ja hymyili mulle viekottelevasti. Mä mulkasin tota, ja yritin nousta ylös, mut mies tönäs mut takas maahan. Tuo siveli sormillaan mun leukaa.

"Älä koske muhun", mä ärähdin tuolle. Mä tulin tänne ettimään Zaynia, enkä machojen ahdisteltavaks. Samassa se samane mies löi mua- kovaa. En huutanu, en itkeny, en antanu ollenkaa periks. 

"Mitäs sanot, tyttönen, jos lähtisit mun mukaan? Pidettäs vähän kivaa", mies vihjaili.

"No en kyllä tulis vaikka maksettas", tokasin tuolle ja yritin taas päästä ylös, mut mies potkas mut takas alas. Kipu vyöryi mun tajuntaan tosi kovaa, eniten kyljestä, naama ei ollu niin paha. Sillo mä huomasin, et yhel miehist oli pesäpallomaila. Mä valmistauduin erittäin hyvin kivuliaasee iskuu, kunnes kuulin tutun äänen;

"Painukaa helvettiin siitä."

Zayn. Niin monta tunnetta tulvahti mun mielee, etten mä oikeen tienny minkä mä ottasin päälimmäiseks. Isoin oli helpotus. Mut Zayn ei tullut mun luo.

"Glo mitä sä teet täällä?" tuo kysy vaikeesti luettavalla äänellä; siinä oli vähän helpotusta, vähän kylmyyttä, vähän epäröintiä, ja vaikka mitä muuta. 

"Mä tulin varmistaan, että sä oot hengissä, ja kunnossa", mä kerroin. Zayn huokas, ja tuli auttamaan mut ylös. 

"Hei Glo, mä tota.. En tiiä voinksmä tulla takas", poika sano apeena. Pysäytin hänet siihe keskelle katua.

"MITÄ?!"

"Mä en tiedä mikä mulle tuli silloin. Mä en voi tulla takasin, jos en oo varma et pystyn pitämään huolen siitä, etten satuta sua", Zayn katsoi puhuessaan mun silmiin niin tiukasti, että mä mietin peilasko se itteensä niistä. 

"Zayn, mä en pelkää sua", tokaisin tuolle. Pelko oli kaikkein naurettavin syy sille, ettei One Direction pysyis kasassa. 

"Mä oon yrittämisen arvonen. Mä tiedän, että mun pitäs miettiä yksdeen parasta, mut täl hetkel mä en voi ajatella mitään muuta. Enkä oo voinu ajatella siitä asti ku me ollaan oltu kiertueella. Zayn, mä rakastan sua", änkytin tolle.

"Mä tiedän sen. Sä sanoit sen joka ikisessä viestissä", tuo hymähti mulle. 

"Ai että sä oot kuunnellu ne kaikki mut et oo vaivautunu vastaamaa?" nyt ärtymys alko pikkuhiljaa hiipii mun mieleen. 

"Tajuatko sä, miten huolissani mä olin? Tajuatko sä, että... ihan sama. Ei sua näytä kiinnostavan", tokaisin, ja lähin takasin sinne, mistä mä olin tulossa. Kyyneleet valu mun poskilla mun kävellessä kauemmas Zaynista. 

"Glo, älä mee."

"VOITKO YSTÄVÄLLISESTI PÄÄTTÄÄ?" mä räjähdin siinä keskellä katua. "Mä yritin ymmärtää ja ettii syitä sille, miks yhtäkkii inhosit mua enemmän ku Simon ja Audrey yhteensä. Mä uskottelin ittelleni, että sä olit ottanut jotain, koska sillon mulla ei ois syytä olla vihainen, jos olin itekki kokenu saman? Mä en oo nukkunu yhtenäkään yönä neljää tuntia enempää, koska mä oon ollu liia huolissani susta. Mä lennän Suomesta asti tänne varmistamaan, että sä oot elossa, ja saamaan selitystä kaikille niille kysymyksille, mitä mun päässä liikku. Ja Zayn, sä sanoit, että mun ongelmat on mitättömiä, koska mun äiti ei oo ollu sairaalassa. No ei ehkä niin, koska se on KUOLLU ja mun isäki on KUOLLU! Stephen yritti raiskaa mut kaks kertaa ja ampuu mut kerran, ja senki jälkeen jouduin vielä kestämään sitä. Pieni apea tunne? Aiheuttaako pieni apea tunne viiltoarpia mun käsiin? Aiheuttaakse huumeriippuvuut? Mä en ole syönyt yhtään mitään, kolmeen päivään, koska mä olin liian huolissani siitä, oletko sä edes elossa enää? Ja mä raahaan itteni tänne kuulemaan, ettet sä suvaitse edes tulla takasin? Zayn Jawaad Malik, mä en pelkää sua; mä rakastan sua. Mua ei kiinnosta, mitä aiemmin tapahtu, jos sillä ei sunkaan mielestä oo väliä. Jos sä rakastaisit mua, sä yrittäisit edes. Zayn, rakastatko sä mua läheskään niin paljo kun mä rakastan sua?" 

Zayn vaan tuijotti mua järkyttynyt ilme naamallaan.

"Sitä mäkin", tuhahdin itkien, ja jatkoin matkaa. 

"Girl I see it in your eyes you're disappointed", kuulin hiljasen äänen mun takaa; Zayn laulo.

"Cause I'm the foolish one that you anointed with your heart

I tore it apart

And girl what a mess I made upon your innocence

And no woman in the world deserves this

But here I am asking you for one more chance

Can we fall, one more time?

Stop the tape and rewind

Oh and if you walk away I know I'll fade

Cause there is nobody else

It's gotta be yoooooooooou

Only you

It's gotta be you

Only you

Now girl I hear it in your voice and how it trembles

When you speak to me I don't resemble, who I was

You've almost had enough

And your actions speak louder than words

And you're about to break from all you've heard

Don't be scared, I ain't going no where

I'll be here, by your side

No more fears, no more cryin'

But if you walk away

I know I'll fade

Cause there is nobody else"

Zaynin ääni murtu lopussa, ja mä huomasin et se itki. 

"Mä en voi uskoo, et sä just lauloit mulle", naurahdin itkun lomasta. 

"Mä voisin laulaa sulle vaikka kokoajan, jos sä haluaisit sitä. Mä en tahdo mitään, mitä sä et haluu, ja haluun vaa sun parasta. Siks mä lähin. Mut mä tajuun, ettei tää ollukkaan oikein. Mä en mennyt kotiin, mun koti on sielä missä säkin. Gloria Valentine Blue, mä rakastan sua."

"Se ei välttämättä riitä. Mä tarviin aikaa, ja niin myös sä. Mut me ei voida korjata tätä mitenkään, jos sä et tuu kotiin.. Sillon tää on menetetty peli", mä sanoin tuolle. 

"Tää ei oo menetetty peli", Zayn sano. "Mä en tiedä susta, mutta mä aion yrittää, vaik se ois mun viiminen teko."

UP ALL NIGHT 18 x the very first fight

Mulla ja Zaynilla oli yhteine huone, ja olin iha ilone siit. En ollu sellast tyyppiä joka kuhertelee ja nuoleskelee julkisesti ja poikien edessä, jote yhteine yksityine huone oli tosi jees. Pienien laukunkantamiskinojen jälkeen mä olin saanut raahtuks mun laukun yläkerran huoneeseen, ja Zayn tuli suoraan mun perässä. 

"Iha kiva", Zayn sanoi nyökyttäen hyväksyvästi ja kattellen ympärilleen. Pyörätyin mun silmii tolle, kunno fiinistelijä.

"Mä sovin Audreyn ja Simonin kaa, että me mennään nyt.." sanoin ja katoin mun kelloa. "tunnin päästä."

"Okei", tuo sanoi hymyillen, ja suukotti mun otsaa painuen sitten vessaan. 

"Glo tuotko mun harjan pliis?" kuului hetken päästä ja mä vein sille sen pussukan vessaan ja aloin laittamaan hiuksia. Laitoin ne vaa ponnarille, ja kohta Zaynkin tuli ulos vessasta. 

"Teitkö sä ees sun hiuksille mitään?" mä kysyin naurahtaen, koska mä en nähny paljoo eroo sen hiuksissa. Zayn tuhahti muka halveksuvasti ja kaappas mut olalleen. Rimpuilin nauraen yrittäen päästä pois, mut Zaynin ote ei meinannut hellittää ollenakaan. Sit yhtäkkii mä sain riuhtastuu jotenki kummallisesti, ja tipuin tämän olan yli selälleni maahan. 

"Voi luoja Glo! Mieti mitä sulle ois voinu tapahtuu?! Eikai sattunu? GLORIA BLUE ÄLÄ JAKSA NAURAA NÄIN VAKAVALLE ASIALLE!" tuo huus mulle vähän ärsyyntyneesti. Louis tuli huolestunu ilme naamallaan sisään meidän huoneeseen kuullessaan huudon. Oli se varmaan aika näky: mä nauroin kippurassa lattialle, ja mua nauratti vielä enemmän ku Zayn huus mulle, Zayn oli kontillaan mun vieressä lattialla. 

"Zayn mitä sä flippaat?" kuulu mumiseva ääni Louisin takaa, ja Niall astu esiin suu täynnä ruokaa. Zayn pudisteli vaa päätään ja nousi ylös vetäen mut perässään. 

"Me lähetään tapaa Glon vanhempii", tuo ilmoti pojille, jotka nyökkäsivät nopeasti ja lähtivät omia puuhiaan puuhastelemaan. 

"Zayn!" mun adoptioäiti, Audrey huus Zaynille ovelta. Mä arvasin, että se oli vieläkin vihanen siitä, et mä halusin lähtee takas Englantiin. Zayn käveli rennosti meidän kotiportaille halaamaan äitiä, joka sen jälkeen huus isänki paikalle. Kohta Simon rymisteli jo portaita alas ja vetäs Zaynin jätkähalaukseen. Mä seisoin siinä sivummalla ehkä vähän vaivaantuneena, mut silti ihan tyytyväisenä, ettei mun tarvinnut puhuu.

"Mitä te suomessa?" Audrey kysy Zaynilta ystävälliseen huolehtivainen äiti- sävyyn. 

"Meillä on tossa Hartwall-areenalla keikka ylihuomenna", Zayn sanoi hymyillen. Mä tarkkailin tota hiljaa vierestä, ja tajusin, että se osaa valita just oikeet sanat ja liikkeet, jotta kaikki tykkäis siitä. Mä en. Mä osasin valita just oikeet liikkeet ihmisten ärsyttämiseen ja niin edelleen. 

"Mut miksi teil on Gloria teidän mukana?" äiti kysy epäileväisenä vilkuillen mua vähän väliä. 

"Gloria on itseasiassa mun tyttöystävä nykyään", Zayn sano, ja vetäs mut kainaloonsa. 

"Jaahas, saa nähä kauanko sekin kestää", Audrey tokas jäätävästi mulle, ja hymyili sitte aurinkoisesti Zaynille. 

"Sori mut mä en haluu olla tääl enää, mut jää sä vaa", kuiskasin Zaynille, ja lähdin kävelemään kaivellen taskuja puhelimen toivossa. Pian mä sen löysin ja naputtelin taksikeskuksen numeron. 

"Missä Zayn on?" Harry kysy, kun tuli mua vastaan aulassa.

"Jäi hengaamaan mun superupeiden vanhempien kanssa, joilla on koko maailman verran halveksuntaa mua vastaan", naurahdan tuolle apeasti. Harrykin hymähti tajuten sarkasmin mun lauseessa. 

"Ei tainnu mennä niinku ootit?" Harry kysy kävellen mun kaa hotellin ravintolaan muiden poikien luo. Liam tuli meitä vastaan, täällähän on oikeen kokoontumisajot nähtävästi.

"Mooi Gloo", tuo sanoi ja halas mua nopeesti iso virne naamallaan. Huokasin ja mulkasin virnistelijää.

"Mitä sä haluut?" kysyin arvaten heti, miks tuo oli ollut niin kiva.

"Mä ajattelin.. Et jos sä voisit.. Mä ja Lex.." Liam sanoi etsien sanoja.

"Jep. Mä soitan", virnistin, ja jatkoin matkaan ravintolaan. 

-ZAYN-

"Miten te päädyitte yhteen Glorian kanssa?" Audrey kysyi multa kiinnostuneena. Me istuttiin Bluen olohuoneessa kahdestaan, vaan juttelemassa.

"No, kun Glo muutti takasin Englantiin, me törmättiin, ja mä sain tän idean, et Glo tulis mukaan, ja sit me ollaan vietetty paljon aikaa yhessä ja.. se vaan tuntu oikeelta", vastasin hymyillen. Mulla oli jotenki kummalline olo, ihanku oisin kuulustelussa.

"Eli te ootte yhessä Glorian ongelmista huolimatta?" hän kysy, yllättynyt ilme kasvoillaan. 

"Mä en oo ihan varma mitä sä tarkotat", mä mutisin hämmentyneenä. Mitkä ongelmat? Ei meillä oo ollu puhetta mistään ongelmista.

"Tarkoitatko sä, että sä et tiiä Glorian masennuksesta? Tai Stephenistä?" 

Pudistin mun päätä hämmentyneenä. 

"Stephen?" kysyin nielaisten. Mun oli hiukan vaikee saada ääntä kuuluviin. Mut Glol on varmasti hyvä syy olla kertomatta mulle. Joistain asioista ei aina halua puhua.

"Poikaystävä, joka paljastu lopulta hulluks ahdistelijaksi. Asia meni poliisille asti, mutta näyttöö ei ollut tarpeeks todistukseks siitä ahdistelusta, jota Gloria joutu sietämään yli puol vuotta. Gloria masentu", nainen sano, kun se olis itsestäänselvyys. Mä olin ihan sanaton. Miksei Glo ollut kertonut? Taisiis, ymmärrän ettei se ollut ehkä hänen lempiaiheitaan, mut silti?

"Mä.. mun pitäs varmaan mennä, mut kiitos, että kerroit", sanoin. Sain nyökkäyksen vastaukseks, ja lähdin ulos ovesta. 

Mä löysin Glon dataamasta meidän keskellä karkkipusseja. 

"Glo.. Mä haluisin puhua jostain?" kysäisin istuen sängynlaidalle. Tuo kohotti katseensa muhun huolettomasti. Mä epäroin hetken, mut rohkastuin sitte. 

"Mä puhuin sun äidin kanssa sun.. Ongelmista", mä alotin varovasti. Glon hymy hyyty aika tosi nopeesti.

"Mä en haluu puhuu siitä" tuo sanoi vaimeesti ja nopeesti. 

"Glo, sä tiedät että sä voit puhuu mulle-" mä yritin uudestaan.

"Zayn, mä en halua puhua siitä. Kaikki ongelmat mitä mul on ollu, on menneisyyttä. Niist ei tarvii puhua. Stephen ei enää vainoo mua, mä oon sun kanssas onnellisempi ku oon ikinä ollu. Mä en tahdo murehtia enää menneitä", tuo sano silmät kosteina. Nyökkäsin hitaasti, ja sipasin tuolta muutaman hiuksen naamalta pois.

"Ei meidän tarvii puhuu siit. Mut muista se, et voit kertoo mulle iha mitä vaa", katsoin puhuessani Glota suoraa silmii. 

"Kiitti", tuo kuiskas ja halas mua. 

-GLO-

"Hei, tota mun pitää ottaa tää nopeesti", Zayn sano viitate sen soivaan puhelimeen. Me istuttiin kaikki kuus hotellin ravintolassa syömässä, tosin ei me oltu vielä saatu ruokia. Mä nyökkäsin ja pojat mutis jotai myöntyvää, ja Zayn meni ulkopuolelle puhumaan.

"Kukakohan se oli ku piti ruoka jättää kesken", Niall ihmetteli silmäillen viekkaasti Zaynin puoliks syötyä leipää. Mä nappasin sen leivän sen nenän edestä ja ahdin sen kokonaan suuhuni. Kohautin viattomasti olkiani Niallin tuijottaessa mua kauhistuneesti. 

"Luultavasti joku sen kotoo, koska ei se vastaa meillekkään ku se on sun kanssa", Louis iski silmää, ja pieni puna nous mun kasvoille. Samaan aikaan Zayn palas kasvot kalpeina takas pöydän viereen, mut ei istunu. 

"Zayn, mikä on?" mä kysyin ja nousin seisomaan tuon eteen.

"Mun äiti on sairaalassa, mä lennän sinne heti aamuyöst", Zayn kerto ja katsahti myös muihi poikiin. 

"Mä tuun mukaan", mä sanoin. Mun mielestä se oli itsestäänselvyys. Zaynin ei tarvi kestää mitään tällästä yksin.

"Glo, ehkä on parempi, että sä jäät tänne poikien kanssa. Mä menen pakkaamaan", tuo tokas, ja lähti samantien. Mä seisoin hetken siinä hiljaa tuijottaen maata, kunnes iha hiljaa menin mun paikalle istuu. Miksei Zayn halunnut mua mukaan? Eikö se halunnut äitinsä tapaavan mua vielä? 

"Sillä on varmasti hyvä syy", Harry taputti mua selkään. Nyökkäsin hiljaa. Kävelin keittiön tiskille, ja pyysin mun ruoan omaan huoneeseen. Mä ilmotin pojille, jotka ensin hangotteli vastaan, mut kuitenki sitte anto mun mennä. 

"Zayn?" mä kokeilin arasti nojaten ovenkarmiin. Tuo katsahti muhun nopeesti, ja jatkoi sitten pakkaamista.

"Ootsä mulle vihanen jostai?" kysyin. Päänpudistus.

"No puhu sitten mulle!" 

Mies käännähti muhun päin kyyneleet silmissään. 

"Mun äiti on sairaalassa. Sä et suostu puhumaan mulle sun ongelmista, vaan mä kuulen niistä sun äidiltä. Ja sitten sä haluat vielä mukaan? Glo, tää ei oo mitään leikkiä."

"Luuletkö sä, että mä otan tän leikkinä? Zayn, mun veli on kuollut. Mä en halunnu, et sä joutusit kestää mitään yksin", yritin saada Zaynia uskomaan mua edes, vaikka tuo ei ottais mua mukaan.

"Mun äiti ei oo ees kuolemassa, se ei oo kuolemansairas, eikä sillä oo mitään hengenvaarallista hätää, joten älä vertaa mun elossa olevaa äitiä sun kuolleeseen veljeen!"

"En mä sitä tarkottanu.. Mä vaan halusin sanoo, että mitä ikinä tapahtuuki, mä oon sun tukena", sanoin. Mikä Zaynia vaivaa?

"Mua ei kiinnosta ootko sä mun tukena, jos mun oma äiti on sairaalassa. Mun äiti on paljon korkeemmalla tärkeysjärjestyksessä kuin sä", tuo tokas mulle.

"Mä ymmärrän tietenki sun-"

"Sä et ymmärrä! Sä et ymmärrä koska sun äiti ei ole ollut sairaalassa! Sä et voi ymmärtää mun ongelmia, kun sun omat ongelmat on niin mitättömiä, kuin pieni apea tunne ja joku, joka on ehkä onnistunut pysymään vähän kauemmin sun elämässä, joka on muuten aika h*mmétin vaikeeta, jos ottaa huomioon miten tekopyhä sä oot." 

Tekopyhä? Mun äiti kuoli, kun mä olin kaks, Audrey ja Simon on mun adoptiovanhemmat, jotka on pitäny musta huolta siitä asti. Stephen yritti raiskata mut kaks kertaa, yritti ampuu mua kerran, jonka ansiosta mä sorruin huumeisiin. Jos mun ongelmat on tosiaa nii mitättömiä, niin ehkä on parempi, ettei Zaynin tarvitse kuunnella niitä ollenkaan

Kyyneleet valu mun poskilla, vaikka mä olin yrittäny pysyy vahvana ja uskottavana, mut mä en ollu oikeen arvannut, että tästä tulis tällästä.

"Zayn, sä oot järkyttyny ja shokissa, sä et tarkota mitä sä sanot", mä takeltelin tuon vihaisille kasvoille.

"Mä tarkotan tätä enemmän ku mä oon ikinä tarkottanut mitään; mä en enään ikinä tahdo nähdä sua", Zayn tokas mulle hampaittensä välistä. 

"Mut Zayn.."

"PAINU H*LVETTIIN GLORIA! SUA EI TARVITA TÄÄLLÄ, SUSTA EI OO MUUTA KU HARMIA!"

Tujotin suu auki Zaynia, joka oli just huutanut ääneen sen, miltä musta oli tuntunut jo pitkään jossain pienessä pimeessä paikassa mun sisällä. 

"Okei."

Hissi oli just sopivasti siinä kerroksessa, missä mä olin. Mä olin ottanut mun laukut mukaan lähtiessäni, joten laskin ne hissin lattialle laittaakseni hiukset ponnarille. Mä kaivoin mun puhelinta taskusta, soittaakseni Lexille.

"Haloo?" kuulu ääni toisest pääst. Huokasin helpotuksesta. 

"Moi, missä sä oot?" 

"Gloria, onko sulla kaikki ookoo? Kuulostat jotenki oudolta", Lex kysyi huolestuneen kuulosena.

"Voinko mä tulla teille?" mä kysyin ääni sortuen. 

"Tottakai, ihan millon vaa haluut, mut mitä on käyny?" 

"Mä selitän siellä."

Mä astuin ulos liukuovista, ja viitoin taksia tulemaan. Mä katoin vielä ikkunasta poikia, jotka söivät ruokiaan ihan rauhassa. Harry huomas mut, ja katsahti mun laukkua. Tuo kurtisti otsaansa, kunnes tajusi, että mä olin lähössä. Mies pompahti seisomaan, niin että tuoli kaatui, ja lähti juoksemaan mun luo. Mä istuin samaan aikaan taksiin sisään, niin ettei Harry ehtis tulla kysymään syytä mun lähtöön. Tuo paukautti taksin lasia kädellään, mutta luovutti auton lähtiessä liikkeelle. 

Mä olin just selittänyt kaiken Lexille, joka istu sängyllään suu auki. Me oltiin haettu mulle patja niiden kellarista, ja ainakin mä aioin mennä ihan just nukkumaan, lento oli ollu suht pitkä, ja muutenki olin tosi väsyny.

"Onks mahollist et se vaa ois ollu nii shokis ettei se ollu tajunnu mitä se suustaan päästää?", Lex ihmetteli. Kaappasin mun puhelimen Lexin sängyltä, ja huomasin seitsemäntoista missattua puhelua.

"Oho", päästin suustani, ja mun vieressä istuva tyttö kurottautu kattoo mun näyttöö. Harry, Harry, Niall, Lou, Liam, Harry.. ja niin edelleen. Mut yks.. se oli Zaynilta. 

"Sun pitäs soittaa niille, ettei ne turhaa jätä keikkoja väliin tai mitää", Lex neuvo mua. Nyökkäsin, ja valitsin Louisin numeron. Puhelin tuuttas monta kertaa, kunnes Lou vastas. 

"Lou?" henkäsin puhelimeen hermostuneena.

"Glo?" Lou henkäs samal taval, ja mä naurahdin. 

"Jep."

"Missä sä oot?"

"Mä oon Lexin luona, mulla on kaikki iha hyvin", valehtelin ainakin jälkimmäisestä. 

"Kerro osote, niin mä tuun käymään, ei sun tarvii tulla tänne, mut mun pitää nähä et sä oot okei", Lou huolehti. Kerroin tuolle osoitteen, ja mies vakuutti mulle tulevansa heti. Samassa ovikellon ääni kuulu alakerrasta. Vilkasin Lexiä, joka rypisti otsaansa mulle. 

"Se ei voi olla vielä täällä. Onks joku muu tulossa?" kysyin epäileväisenä Lexiltä. Tuo pudisti päätään, ja kertoi mulle, että tuon vanhemmat oli tulossa kotiin vasta ylihuomenna. 

"Mä meen kattoo kuka sielä on", mä päätin, ja nousin sängyltä. Lex näytti huolestuneelta, mut päästi mut silti menemään. Mä tömistelin alakertaan, ja avasin oven. Ei ketään. Täydelline hiljasuus, jos ei oteta lukuun humisevia puita ja jotain satunnaisia linnun ääniä. Vilkasin maahan siltä varalta, et siinä ois ollu joku kirjekuori tai jotain, niinku leffoissa. Mut siin oli vaa kuollu mato. Se tuskin liitty mitenkää mihinkää. 

"Ehk se oli joku kakara jol oli vaa hauskaa", Lex, joka oli ilmestyny eteisee, ehdotti, ja mä nyökkäsin.

UP ALL NIGHT 17 x telling secrets

Auringonvalo paisto kaihtimien välistä niin, että mun oli pakko kääntää kylkee. Sit mun sääri osu johonki peiton alla. Nostin mun päätä suht nopeesti, ja mun piti painaa se samantien alas, koska kauhee päänsärky iski siihen. Eikai me oltu juotu eile? Mä nostin mun päätä taas, täl kertaa varovaisemmin, et mä näkisin kuka mun vieressä oli. Mä tukeuduin mun toisen käden varaan, ja siirsin toisel kädel peittoo pois tän mysteerihenkilön naamalta. Zayn. Huokasin helpotuksesta. Jos se ois ollu joku muu, nii mulla ois ehkä ollu ongelma sitte Zaynin kaa. Zayn makas mahallaan ku joku iguaani ja vähä kuolaa oli sen poskella. Laskin mun leuan sen olkapäälle ja piirtelin jotai kummallisii kuvioit sen selkää. 

"Glo mitä sä teet?" Zaynin ääni kuulu nii yhtäkkii, et mä säpsähdin kauemmas Zaynista ja mitä mun takana oli? AIVAN, ei mitään. Rämähdin täysii selälteni lattialle, ja Zaynin naama kohta kurkottikin sieltä sängyn reunan yli. 

"Sattuks?" tuo kysy nauraen. Mä nousin ähkästen lattialta punasena ku tomaatti. 

"Ei tietenkää. Mää totaaa... halusin tehä sulle vaa pilaa ja piirsin sun selän täytee sydämmii", sanoin. Zayn parkas ja ryntäs kompuroiden peilin eteen. Lössähdin sängylle nauraen tolle. 

"Se oli vitsi!" huudahdin ton etsiessä paniikissa jotain tyhmii sydämii sen seläst. Zayn katso mua sellasella no-kiva-etkä-edes-ole-yhtään-lapselline-ilmettä. Tuo syöksyi sängylle painimaan mun kanssa. Mä kiljuin ja nauroin, kun poika alko kutittamaan mua. Pikkuhiljaa Zayn lopetti kutittamisen, mut jäi mun mun yläpuolelle nojaten sen käsiin. Tuo katto nii tiiviisti mua silmiin, etten oikee pystyny olee tuijottamatta niihin takas. Zayn läheni ja läheni ja ja ja...

"HYI NE PUSSAA!" 

Zayn nosti päänsä ja katto kuka just oli tullu sisään. Louis oli tullu omalla kortillaan sisään, ja oli jääny seisomaa ovelle. 

"Harry, Liam ja Niall, arvatkaa mitä..?!" Louis lähti kävelemään pois huikaten samalla muille pojille. "Salamannopeesti" - niin nopeesti ku pystyin liikkumaan - mä kierähdin sängyltä alas ja kompuroin Louisin perään. Mä sain sen pahaa aavistamattoman pojan kiinni jo käytävässä. Otin vauhtii omalta oveltani asti ja hyppäsin tuon selkään tukkien kädellä miehenalun suun. 

"Glo ei tehny eikä sanonu YHTIKÄS mitään!" huusin heiluessani Loun selässä tuon yrittäessä rimpuilla pois. Kaikki pojat tuli kattoo, et mitä ihmettä tääl tapahtuu. 

"Zayn, Glol on nähtävästi kiire jote haluuksä kertoo meille mitä täs nyt tapahtuu?" Harry kysyi Zaynilt naurahtaen, ja mä mulkasin Zaynii nopeesti sillee vihjaavasti. 

Mulle ois periaatteessa tässä vaiheessa ihan sama, että kerrotaanko me vai ei, koska kun kaupan valvontakameroista otetut kuvat plus sielä kaupan edessä otetut kuvat plus sielä juhlakadulla otetut kuvat menis nettiin, pojat loukkaantuis varmaanki sitte siitä, ettei me oltu kerrottu niille. 

"Glo, sä voit ehkä kertoo?" Zayn kysy vähä kiusaantuneena, ja kaikki pojat katto mua oudosti, jopa Louis, jonka mä olin päästäny mun otteesta epähuomiossa. 

"Oketota juttu on nyt siis niin että.. Siis tota.. EttämeollaanZayninkanssaparisuhteessa", mä sanoin ja toivoin, ettei pojat olis saanu selvää. Tai toisaalta toivoin, ettei mun tarvis sanoo uudestaa. 

"Siis.. MITÄ?" Niallin naama oli näkemisen arvonen. Se oli ku se ois just nähny mite iso pizza ois heitetty lattialle- järkytystä, yllättyneisyyttä, silmät oli laajenny niin isoks, että sen kirkkaanväriset silmät mollotti keskellä valkuaisia. Liamin ilme oli yllättynyt, mut kuitenki sellane, että se ois tietäny asiasta. Harryn ilme taas oli omahyvänen, tietävä, ei ollenkaan yllättynyt. Sehän oli kuitenkin sanonut silloin tai vihjaillut silloin junassa, etttä Zaynillä olis jotaki tunteit mua kohtaan. Louis taas oli yllättynyt, mut ei samalla tavalla ku Niall. Kaikilla oli suu auki, mut Harryllä vaa mielipuolisessa virneessä.

"Noniin pojat suut kiinni, eiks teil ollu jotku treenit nytte?" kysyin vaivautuneena, kun me oltiin tuijotettu toisiamme kaikki kuus jo kymmene minuuttii.

Poikien treenit meni tosi hyvin, ja mä tottakai pääsin bäkkärille. Pojat oli suhtautunu tähä iha hyvi, kaikki niist oli varmaa jotenki arvannu et jotai tälläst olis tulossa. Mä istuin sellasessa paikassa ylhäällä, mistä pääs helposti poikien takahuoneen kautta huoneeseen, jossa tarjoiltiin välipaloja. Yhtäkkiä mulle tuli mieleen se, kun oltiin Zaynin kanssa pienempänä luvattu toisillemme, että me mennään isona naimisiin ja saadaan yhessä tuhat lasta. Zayn oli edenny aika nopeesti; kuinkakohan nopeesti se keksii, että mennäämpä nyt tästä Glo naimisiin. Siinä vaiheessa mä pistäisin viimestää jarrut pohjaan. Ehkä. Riippuu milloin. 

"Hei kato, eikö toi oo se Gloria Blue?" kuulin tytön äänen kuiskaavan mun takaa. Käännyin kattomaan puhujaa, joka punastu, kun tajus, että mä olin kuullu. 

"Moi?" sanoin hymyillen, toisin ku oisin varmaa normaalissa tilanteessa tehny. No, tytöt halus sitte yhteiskuvat ja nimmarit ja kaikkee, ja mä päästin suustani, että miksikäs näin? Toinen tytöistä kaivo lehden laukustaan, ja näytti sitä mulle. Siinä me oltiin juhlakadulla ja suudeltiin. Naurahdin ku näin kuvan, ja tytöt sano, et on hyvä ettei Zaynin tarvii olla yksin. Naurettiin siinä sitten joillekkin hauskoille jutuille pojista, kunnes pojat ite tuli, ja tytöt siirty niiltä sitten pyytää kuvii ja nimmareita. 

Keikat meni hyvin sinä päivänä, ja toisella Moskovan keikalla kans. Nää keikat ja niiden väline aika oli menny aika nopeesti, kuljin vähänku pilves koko sen ajan. Mä istuin mun huoneen sängyllä kone sylissä, ja selasin jotain randomeja sivuja, ja muistin sitte vasta, että mun facebookkikin oli olemassa. Kirjauduin kyseiselle sivustolle sisää, ja mun suu loksahti auki. Mulle oli tullu yli viis TUHATTA kaveripyyntöä. Latasin koko sivun uudestaan sen takia, että jos läppäri vaik lagais, ja näyttäis väärää lukua. Mutta ei. Viestejäki oli tullu ainaki kaks kertaa enemmän. Huokasten mä katoin muutaman viestin.

'Moi Gloria, oot tosi kaunis ja mukavalta vaikuttava tyttö. Oon suurinpiirtein samoilta kulmilta suomesta kuin sä, ja ehkä sä voisit järjestää mulle ja yksdeen pojille jonkinnäkösen fanitapaamisen? Ystävällisin terveisin, Sofia'. Ei kiitos kuka nyt ikinä oletkaan, en tahdo tulla hyväksikäytetyksi siihen, että sinä saat nähdä One Directionin, teki mieli vastaa, mutta jätin viestin omiin oloihinsa. 

"Muru hei?" Zayn kysy kurkistaen ovenraosta. Mun naamalle kohos heti hymy, en ollu ehtiny olla kauheen paljoo Zaynin kaa nyt vähä aikaa. Virnistäen tuo tuli mun viereen sängylle, ja ku mä olin saanu koneen laskettuu yöpöydälle, tuo pyöräytti mut päälleen.

"Moi", mä tokaisin pojalle nauraen, ja suukotin tuota nenänpäähä. 

"Mul oli asiaaki", Zayn sano sitte.

"Mitävaa haluut", hymähdin kykenemättä lopettaa hymyiliyä. 

"Me ollaa seuraavaks menossa Suomeen.." tuo alotti, ja mun hymy hyyty. 

"..Niin, että haluutko sä mennä moikkaamaa sun vanhempia? Tai siis, että ei oo pakko, mut mä ainaki haluisin nähä niitä, plus haluisin nähä sun kavereita, et keide kaa sä oot viettäny ne viis vuotta", Zayn sanoi hymyillen pahoittelevasti. No, mä en haluis käydä moikkaamassa mun vanhempia, jotka tosiaa katkas muhu kaikki yhteydet ku kerroin muuttavani takas Englantiin. Mut mulla oli kyllä paljo kavereita, ja jos Zayn halus tavata mun vanhemmat ja kaverit, nii kai mä sitte voisin. Huokasin, mut nyökkäsin sitte kuitenki, ja pojan kasvoille nous hymy. 

"Oikeesti?" tuo hämmästyi. Oli varmaa oottanut kauheeta väittelyä, mut jotenki mä olin sillä tuulella, et halusin taas antaa Zaynille kuun ja tähdet taivaalta ja koko universumin kaupan päälle. 

"Me lähetää huomenna aamulla, nii mä ajattelin, että jos me käytäis vielä porukalla syömässä tänä iltana. Huomisest tulee pitkä päivä", Zayn sano. En kyl tajunnu, että mitä virkaa tolla viimisellä lauseella oli, mutta anti olla. 

"Joo mut tota Zayn, mul ois yks juttu, mikä mun pitäs kertoo sulle.. tai semmone ilmotusluontone asia.." alotin varovasti, ja Zaynin katse singahti muhu kuin odottaen pahinta mitä voin taas keksiä. Tuo katto mua odottaen, että mä sanoisin jotai, ja mä avasin mun suun. 

"Mä en haluu mennä tapaamaa sitä musiikkituottajaa. Ainakaa vielä. Tiiän ettei tälläst tilaisuutta tuu toista, mut en haluu mitenkää olla vaivaks.. Tai siis et oon just saanu sut takasin, enkä nyt haluu alkaa mitää säätää tässä. Oon kiitolline siit, et sä oot auttanu mua saamaa mun unelman totee. Mut, mä oon tajunnu, että mun unelma on se, että mä saan vaikuttaa ihmisten elämään, ja haluun tehä sen ite, mut kaikist enite mä halusin kertoo sulle, et.. sä oot mun unelma. En mä tarvii mitään muuta", töksäytin jotenki punastellen. Mä en ollut hyvä tässä tunnejutussa ollenkaan, mutta tää piti saada ulos. 

"Saanko mä ton kirjallisena?" tuo virnisti, mutta vakavoitu sitte hivenen. Tuo lähesty mun kasvoja, mut sitten iha täydellisesti pilaten koko hienon hetken, mä äkkiä aivastin. Zayn oli sen verran lähellä, et kun mun pää nytkähti yhtäkkiä alaspäin, niin sen huulet osu mun nenänpäähän. Repesin tuon vähän säikähtäneelle ilmeelle, ja kohta tämä nauro mun kanssa itekkin. 

Niall paukahti ovesta sisää vähän ajan päästä, ja jäi tuijottamaan meitä, kun me naurettiin siinä sängyllä vierekkäin. 

"Niin.. Tota.. Glo sitä vaan, että oliko sulla niitä yksiä karkkeja mitä sulla silloin oli?" tuo kysy selkeesti tietosena siitä, että se oli ulkopuolinen. 

"Emmä tiiä. Jos on nii niitä on sielä mun laukussa, kato sieltä", vastasin tuolle katsellen Zaynia, joka puolestaan seuraili Niallin puuhia. Mä naurahdin Niallille, joka silmäili mun sekaista matkalaukkua epäluuloisesti.

"Tunge vaa käsi sinne laukkuun, ja vedä ulos se mitä kätees saat", neuvoin avuliaasti, ja Niall lähesty laukkua ihanku joku lintubongari lintua. Lopulta poika työns kätensä mun neuvojen mukaan sinne laukkuun, ja vetäs sieltä... rintaliivit. Räjähdin nauruun, ja olin pudota sängyltä. Niallin silmät laajeni kun tuo tajusi mitä oli käteensä napannut. Punastellen tuo työns liivit takasin laukkuun mun ja Zaynin nauraessa ku viimestä päivää. 

"Jos.. mä tuun.. auttaan", mä sanoin nauraen vedet silmissä. 

"Eiku en mä tarvii.." Niall sano äkkiä ja peräänty ovesta ulos. Sinne me jäätiin Zaynin kanssa naureskelemaan tolle.

Kone laskeutu jysähtäen Helsinki-Vantaan lentokentälle, ja mä aistin jo sellasta tietynlaista Suomi-tunnelmaa. Pojat katteli innokkaasti ikkunoista kurotellen toistensa yli. 

"Millasta sielä on?" Liam kysy mun vierestä. Katsahdin tuon mietteliäitä kasvoja ku toi katseli kesäkuista suomee. 

"Kylmä, ihmiset ei paljoo puhu toisillee, mielenkiintosii pukeutumistyylei, julkisista paikoista pidetään suht hyvää huolt ja sillee. Näät sitte", luettelin tuolle, joka nyökytteli jotenki tosi asiallisesti.

"Soititsä jo Lexille?" kysyin virnistäen, ja sain pojan rentoutumaan. Liam nyökkäs ja hymyili mulle jotenki haaveksivasti. Liamilla oli ollu parina viimisenä päivänä kännykkä kokoajan kourassa tai korvalla. Ei se halunnu kaikkien poikien edessä sitä myöntää, mutta mulle se oli myöntäny, että Lexhän se sielä toisessa päässä. 

"Minnekkäs sitä ollaan matkalla?" kuski kysy ystävällisesti (suomeks), ja mä kysyin Liamilta, että mihin hotelliin. Poika vastas, että Hiltoniin. Tuhahdin noille, parasta pitää taas olla. 

"Hiltoniin", vastasin kuskille, joka naputteli jotain navigaattoriinsa, ja lähti ajamaan. 

"Eikös nää oo ne One Directionin pojat?" kuski kysy suomeks, mutta nimensä kuullessaan poikien katseet kääntyivät kaikki muhu, kuin oottaen käännöstä. Jätin pojat huomiotta ja kiinnitin huomioni kuskiin.

"Joo", vastasin huokasten, ja kuski tunnisti mutkin. Täytyy sanoo et olin aika otettu siitä että se tunnisti mut. 

UP ALL NIGHT 15&16 x stay with me

luvut 15 & 16 oli nii lyhyitä, että mä päätin yhdistää ne yheks pitkäks luvuks, jote älkää häiriintykö ku seuraava luku on 17 ;) -emma

-GLO-

Jos mä meen.. Jos mä en meniskää.. Voi luoja mitä on nyt tarkotus päättää? Mun periaatehan oli, että Zaynilla ois asiat mahollisimman hyvin. Että se sais olla rakastamiensa ihmisten keskellä. Mut jos asia oliki nii, että mä olinkin se. Ei herranjumala munko pitäs nyt osata päättää tällästä? Mä pyyhkäsin mun poskelta muutaman kyyneleen, ja katsoin mun ympärille. Mun katse osu yhteen pariskuntaan muutamankymmenen metrin päässä. Heistä näki, mite paljo ne rakasti toisiaan. Näkykö musta ja Zaynistakin? Jos mä nyt lähtisin, pystyisinkö mä rakastamaan ketään samalla tavalla kun mä rakastan Zaynia? Tulisko mun elämästä mitään jos kaikki mitä mä teen muistuttaa tosta mun rakastamasta henkilöstä? Paisuttelinko mä nyt asiaa? Rakastettiinko me nyt niin paljon toisiamme..? Joo. Tai en mä siitä tiedä, mutta mä ainakin. 

Mä peilasin nopeesti itteeni kännykän näytöstä, ja jotai levinneitä ripsareita korjasin, ja nousin ylös. Jos tää nyt oli niin vaikeeta, mähän pääsisin kotoota takasin tänne, jos halusin. Ja jos mä pääsisin sinne asti, mun olis helpompi päästää irti. Mä yllätyin, miten vaikeeta oli lähtee liikkeelle, nää oli niitä ratkasevii askelii. Joka askel vei mua kauemmas Zaynista. Eikä kukaan edes pakottanut mua, mulle oli jotenki pakkomielteeks muodostunu se, et Zayn olis onnellinen, turvassa, ja niin edelleen. Mä nousin askelma kerrallaan, katuen jokaikistä askelta, minkä otin. Ei, ei! Älä tee sitä. Sä pääset kyllä takasin. Kaikki ristiriitaset äänet huus kilpaa mun päässä, mun ottaessa askelia ovee kohti. 

”Glo.”

Tuttu ääni peitti kaikki mun sisäset äänet kertaheitolla, ja mä käännyin hitaasti. Zayn. Kyyneleet kihos mun silmiin, taas. Ilta oli jo melkeen pimee, ja Zaynin ilme ei näkynyt tänne asti. Surullinen? Estävä? Ilonen? Onnellinen? Vihanen? Suljin mun silmät hetkeks, ja yritin miettii tätä tilannetta. Mut sit mä muutin mieleni ja avasin ne. Jos mä olin lähössä, mä halusin katsoo Zaynin naamaa niin paljo ku mahollista, 

”Glo mitä sä teet?” Zayn kysy surullisen kuulosena, ja astu askeleen eteempäin. 

”En mä tiedä. Mä.. Mä halusin.. Mä yritän..” mun katse harhaili maassa mun yrittäessä löytää sanoja. Kyyneleet valu mun poskia pitkin, vaikka mä yritin tiuhaan niitä pyyhkiä pois, ettei Zayn näkis, miten heikko mä oon. 

”Glo itketkö sä?” Zayn kysy jo huolestuneena, ja tuli mun luo. Hellästi tuo pyyhki mun kyyneleet, ja nosti mun kasvot niin, että se näki mun silmät. 

”Miks sä satutat ittees näi?” tuo kysy. ”Etkö sä tajua yhtään, että me tunnetaan ihan samalla tavalla, mutta sulla on joku ongelma, ettet sä muka ansaitse mua. Mun tässä pitäs sanoo, etten mä ansaitse sua! Sä oot parasta mitä mulle on tapahtunu! Glo, älä mee.”

Kun mä näin kyyneleet Zaynin poskilla, mun padot aukes ihan kokonaan. Mun oli mun kyyneletten takaa hankala nähdä yhtään mitään, ja mä nostin mun kädet tuon kasvojen ympärille. 

”Mä en tiedä yhtään mitä mun pitäs nyt tehä”, kuiskasin tuolle, ja silitin mun peukaloilla sen ohimoita. 

”Sun ei tarvii tehä yhtään mitään. Kunha et mee. Koska sä oot mun elämä. Mitä jos mun elämä lähtee, mitäs sitten? Niin, mulla ei oo elämää. Luuletko että mä oisin onnellisempi ilman sua? No, vääräs oot, koska en vois ikinä olla onnelline ilma sua”, tuo sanoi tuijottaen suoraan mun silmiin. Mä emmin hetken, mut sitten mä nyökkäsin. 

”Mä en oo menos minnekkään”, mä kuiskasin, ja pyyhin Zaynin kyyneleet sen poskilta. Hitaasti mä varvistin, ja painoin mun huulet tuon huulille. Tää suudelma oli erilaine. Tää oli helpottunut, intohimonen. 

”Mä rakastan sua”, Zayn kuiskas mun huulia vasten, ja mä mutisin jotai 'mäkin sua'- tyylistä. Poika nosti mun laukun, ja otti toisel kädel mua kädest. Me käveltiin takasin Zaynin taksiin, eikä kumpikaan ees välittäny tällä kertaa paparazzeista.

”Eiks me mennäkkää hotellille?” mä kysyin toinnuttuani mun hirveestä itkukohtauksesta. 

”Mä ajattelin viedä sut syömään jonnekki kivaan paikkaan”, Zayn sanoi vilkuillen mua hymyillen, kun mä yritin saada ripsareita kuriin. 

”Eiks tänää ollu mun päivä?” mä töksäytin kysyen, tietenkään mä en ollut unohtanut meidä päiväsysteemejä, ”Ja eikö kaikki paikat oo jo menny kiinni? Kello on kuitenki koht jo yli yheksän?” 

”Eiku tarkemmin ajatellen, mä kokkaanki sulle, jote kauppaan”, tuo muutti mieltään, ja mutis jotain meiskuskille. 

Me pysähdyttiin lähimpään ruokakauppaan, joka oli menossa just kiinni.

”No ei me enään ehitä, kun se ehtii mennä kiinni”, tuhahdin, ja napsautin mun avaaman turvavyön kiinni. 

”Eiku tuu nyt vaan”, Zayn sano, ja iski mulle silmää. Mä avasin harmaan turvavyön taas, ja nousin autosta. Ehkä mun ikänen blondi oli just laskemassa kaltereita, kun Zayn tökkäs sitä olkapäähän kiinniittääkseen tytön huomion itteensä. 

”Sori hei, mut me ollaan sulk-” tuo sanoi kääntyen turhautuneesti. Tytön silmät laajeni isommaks ku mun nyrkit – eenkä yhtään liiottele -, hillitti ittensä hyvin, koska ihme kyllä se ei kiljunu. 

”Eikä?! Zayn Malik? Ja Gloria Blue?! Äöäääh!” tuo päivitteli itteksee ja nosti kätensä Zaynin poskelle niinku kokeilis, et onko se olemassa.

”Mistä se mut tietää?” ihmettelin puoläänee Zaynille, joka hymähti mulle. Tyttö kuitenki kiinnitti muhun salamana huomionsa, ja hymyili vallottavasti.

”Nosiis kaikki yksdee fanithan sut tuntee! Sä oot se tyttö sieltä juna-asemalta, ja kaikkialta muualtaki missä pojat on ollu plus kaikki Zaynin ensin salaperäset twiitit jostain tytöstä, jotka sitten paljastu koskevan sua. Mä oon sun niin iso fani niinkun One Directioninki. Saanko mä nimmarit?!” tuo hössötti, ja mä olin iha pyörällä päästäni. Fani? Zaynin twiitit? 

”Ainiin, ja Glo, onnee levytyssopimuksesta”, tuo sanoi ohimennen kaivaessaan paperia ja kynää ruskeasta laukustaan. 

”Siis.. Hä?” havahduin mun mietteistä, ja irrotin katseeni Zaynin korvakorusta.

”Se ei tietäny vielä ihan loppuun asti”, Zayn sanoi huulta purren tytölle. Tyttö punastu, ja pyyteli kovasti anteeks, mutta en mä osannu mitenkää olla vihane, Zyan vaa näytti vähän pettyneeltä. 

”Voitko kirjottaa siihen, että Roxielle?” Roxie kysy ja ojens mulle kynää ja paperia. Zayn oli ehtinyt jo siihen laittaa oman nimensä, ja mä tuhersin siihen jotain. 

”Niitota, mä ajattelin tehä Glolle ruokaa, että ehittäiskö me nopeesti käyä vielä?” Zayn sano raapien takaraivoaan, ja Roxie nyökytti raivokkaasti hiukset hulmuten kuin se olis luonnollinenki asia. Me kiitettiin Roxieta, ja suunnattiin sisälle kauppaan. Zayn työns tytön käteen satasen setelin, ja kun tuo yritti väittää vastaan, Zayn sano, ettei me ainakaa otettais yli sen hinnan. Lopult tyttö vaan hymyili ku jossai hurmokses ja sit jätti meidät rauhaan.

”Levytyssopimus?” mä kysyin vaimeel äänel edelleenki ihan pihal siit, mitä nyt pitäs ajatella. Siin kirjeessähän sanottii vaa, että mulla oli tapaamine. Mä aattelin et ne haluu kuulla iha ite mite mä vedän tai jotai sellasta.

”Zayn hei”, mä huhuilin poikaa, joka oli keskittyny kaikenlaisiin ihme pastalajeihin. Pastaa, nam.

”Joo?” 

”Mä oon kiitolline siitä, et sä haluut auttaa mua tän laulamisjutun kaa, mut en haluu et sä teet kaikkee. Mä haluun onnistuu jossain kerranki ite”, mä sanoin.

”Hakisitsä tomaattimurskaa?”

”Zayn kuunteletsä mitä mä puhun sulle?” Zayn kiinnitti huomionsa muhun, ja tuli mun luo. Poika kieto kätensä mun lantiolle ja alko tanssii jotai tönköö tanssii siinä. 

”Tottakai mä kuuntelen, ja mä tiiän että sä haluat aina tehä kaiken ite. Tietysti sä saat tehä kaiken ite. Mut mul ois yks pyyntö”, Zayn sano katsoen mua niin tiivisti silmiin että mua alko naurattaa.

”No mitä?”

”Saanko mä pliisPLIIS ostaa sulle iPhonen? Glo pliiiiiiiis mä pyydän!”

”Joo, tietysti.”

”Sun pitää sit myös käyttää sitä.”

”Zayn en mä voi! Zayn voitko lopettaa ton sun ostamisintos? Ei, sä et saa ostaa mulle iPhonee! Tajuutko sä paljonko ne maksaa?” huudahdin tuolle, ja tuo laitto kätensä mun suulle.

”Sä nyt annat mun ostaa sulle iPhonen, tai muuten..”

”Tai muuten?” mumisin tuon kättä vasten. Zayn vilkas mua ilkikurisesti ja vilkuili ympärilleen. 

Pian tuo ryntäs hakemaan jauhopussin.

”Tai muuten sä ostat mulle jauhopussin. Vau, pahis”, tuhahdin. Yhtäkkii tuo avas pussin ja kaato kaikki jauhot mun päälle. Mä jäädyin siihen kelaamaan mitä toi just teki, samalla kun Zayn juoksi karkuun.

”ZAYN!” mä kiljasin, ja nappasin tomaattimurskapurkin. Kurkkasin nopeesti hyllyjen välistä, ja huomasin Zaynin yhen hyllyn takana. Ihan hiljaa mä kiipesin yhen hyllyn päälle, joka oli onneks pultattu kuunni lattiaan ettei se kaatuis, ja repäsin hiljaa purkin auki. Zayn vilkuili siinä hyllyn edessä oikeelle ja vasemmalle, muttei tyhmä kun oli, ylöspäin. Mä plötsäytin kaikki tomaattimurskat sen hiuksiin ja naamalle.

”HYIIIII”, toi kiljas, ja mä repesin ihan täysii.

”Glo mitä sä sielä teet?” tuo kysy hämmentyneenä siit, et mä olin hyllyn päällä. No okei, myönnetään, se oli vähän outoo. Kiipesin alas sieltä, ja lähin juoksee. 

Zayn juoksi mun perässä, ja nappas matkalla pullon jotai epämäärästä. 

”Tää on SOIJAHYÖKKÄYS!” tuo huus ja kaato pullon sisällön mun niskaan kun mä yritin juosta sitä karkuun. 

”Mut tää onki kinuskikosto!” huusin ja nappasin kinuskipurkin ja pruittasin sen tuon naamalle. Juoksin nauraen eteempäin tuon jäädessä hieromaan kinuskeja silmistään. Kohta mä kuulinki jo askeleit mun takaa, ja mä yritin harhauttaa sitä käätyen jotenki nopeesti. Kuitenki mun jalka lähti liukuu liukkaalla lattialla, ja lopputuloksena mä kaaduin jotenki outoon asentoon. Zayn saavutti mut hetkessä vaik yritin nousta nopeesti siitä, se sai mut kiinni. Poika tarras mun lantiosta kiinni ja pyöräytti itseään kohti. Mun oli pakko nauraa tuon tomaattimurska-kinuskisille kasvoille, jotka katso mua nii kummallisesti. 

”Mitä sä tuijotat?” mä kysyin naurahtaen tuolta.

”Sua”, tuo kuiskas, ja suuteli mua. 

”Hyi!” mä huudahdin ja irrottauduin tuosta, jotta mä pystyin sylkemään lattialle, ”Sun naama maistuu ihan kauheelta!” Se oli totta. Kinuskin ja tomaattimurskan sekotus ei muuten ollut ollenkaan hyvänmakune. 

”No tiiäkkö ei soijan ja jauhon sekotuskaa mikä hyvä oo”, Zayn naurahti, ja me molemmat pyyhittiin suitamme. 

”Mennää kotii”, Zayn sano ja lähti vetämää mua kädestä. 

”Hei entä se ruoka?” mä kysyin ja irrotin mun käden tuon kädestä. 

”Tilataa pizzaa”, tuo tokas naurahtaen, ja viitto sitten mua tulemaan reppariinsa. Mä nyökkäsin ja pomppasin tuon selkään.

”Sähä syöt ku hevone mut et siltikää paina mitää!” Zayn huudahti, ja mä vaan läppäsin sitä olkapäähän nauraen. 

UP ALL NIGHT 14 x leaving

-HARRY-

Mä olin taluttanut Glon ulkoota omaa huoneeseensa rauhottumaa, sen kummempia kysymättä. Mä olin lähössä alakertaa hakemaa jotai syötävää tai jotai, ja mun mennessä Glon huoneen ohi, mä kuulin pienii nyyhkäsyi. Koputin ton oveen, ja ootin vastaust.

”Glo?” mä huhuilin varovasti, ja raotin ovee. Glo käveli just joku meikkipussukka kädessään vessasta. Matkalaukku oli auki sängyllä, ja mä tajusin välittömästi mitä se teki. 

”Joo?” tuo vastas kysyvästi, ja sulki pussukan vetoketjun, laittaen sen sitte laukkuun. 

”Mitä sä teet?” kysyin, vaik mä tiesin ihan hyvin, mitä se teki. Kaikki kaapit oli yllättävän nopees ajas tyhjennetty Glon tummansinisee matkalaukkuun, ja tuo oli vaihtanut jo mukavemmat vaatteet päälle. 

”Kotii”, tuon ääni kuului apeana ja vaimeana tytön ollessa selin muhun. Vaaleenpunanen mekko oli viikattu takasin tohon hienoon kassiin. Mä kävelin pussin luo, ja otin mekon pois. 

”Etkö sä ota tätä tätä mukaan?” kysyin Glolta, joka yritti mahuttaa kaikkia Zaynin ostamii uusii vaatteit laukkuunsa.

”Mä palautan sen ja annan rahat takasin Zaynille”, tyttö vastas mulle, ja pyyhki silmiään edelleen selkä muhun. 

”Glo, mitä sielä tapahtu?” kysyin, koska mä en ollut vielä saanut Zaynin kertomusta, tolta oli just tullut viesti, että jäi antamaan nimmareita. Glo oli kahen vaiheilla, selkeesti kertomassa mulle jotain, mutta pudisti sitte päätään. 

”Ei mitää ihmeellist. On vaa parempi kaikille, et mä lähen”, tuo vilkas mua isot siniset silmät punasina itkemisestä, ja mä tajusin, että jotain oli tapahtunut. 

”Ei sun tarvii lähtee. Kukaa ei haluu et sä lähet. Varsinkaa Zayn. Mieti nyt Zaynii, se nyt viimiseks haluis, et sä lähet”, yritin saada naista muuttamaan mieltänsä. 

”Ei Zayn tarvii mua”, tuo vastas mulle tukahtuneesti, ja nosti juuri sulkemansa laukun maahan. Glo poimi sängyltä kaks kirjekuorta. Toisen se ojens mulle, siinä luki 'pojat'. Toisessa luki Zayn, ja Glo lähti viemään sitä Zaynin huoneeseen. 

”Mä rakastan teit”, naine sano, ja käveli laukkua raahaten hissiin. 

-GLO-

Kyyneleet valu mun poskia pitki lujempaa ku ne oli aikoihi valunu. Se oli siinä. Zayn kyllä löytäs toisen. Ehkä se oli jo iskeny silmänsä johonki isotissiseen faniin. Tai sitte ei. Toivottavasti se nyt ei ainakaan tulis mua vastaan aulassa. Mä en pystyny hyvästelee sitä kasvotuste. Mun jättämä kirje oli kaikkein paras vaihtoehto. Mä olin soittanu lentokentälle, ja jollain ilveellä mulle oli löydetty vapaa paikka Englantiin meneväst koneest. Astuin hissistä ulos, ja kirjauduin ulos hotellista, pyytäen henkilökuntaa soittamaan mulle taksi lentokentälle. Mä astuin ulos hotellin liukuovista, ja annoin ilta-auringon lämmittää mun kasvoja. Kohta mun taksi tuli, ja kuski nous laittamaan mun laukkua takankonttiin. 

”Lentökentälle?” mies kysyi ystävällisesti pakateessaan mun laukkua takakonttiin.

”Joo”, mä vastasin lyhyesti, ja hetken tunsin syyllisyyt siit, että mä olin ollut niin epäkohtelias.

”Neiti Blue!” kuulu ääni, kun mä olin istahtamassa autoon. Viitoin kuskia odottamaa hetken, ja käännyin katsomaan. Joku hotellin työntekijöistä juoksi mua kohden kaks kirjekuorta kädessää. Oliks Harry lähettäny sen tuomaan ne mulle takasin? Ei. Kirjekuorissa luki molemmissa mun nimi, toises käsinkirjotettuna, ja toisessa virallisesti painettuna. Kiitin naista, ja kävelin autoon.

”Mennään”, ilmoitin kuskille, joka lähti ajamaan. Avasin virallisennäköisen kuoren ensin. 

'Hyvä Gloria Blue,

teille on varattu tapaaminen musiikkituottajan kanssa 24.6' oli teksti, mitä mä luin kokojaan uudelleen ja uudelleen. Kirjeessä luki myös osotetta ja sen semmosta, Zayn. Zayn oli tehny siitä totta.

-ZAYN-

”ZAYN!” Harry huus mun tullessa hissillä meidän kerrokseen. Tuo tuli suorastaa juosten omasta huoneestaan, muutama kyynel poskellaan.

”Glo lähti”, tuo kerto. Mitä? Eikä.. Se ei voinu olla..

”Se jätti sulle kirjeen, se on sun huoneessa”, tuo jatkoi, ja lähti asiansa ilmotettua takasin huoneeseensa. Mä kävelin järkyttyneenä mun huoneeseen, ja nappasin kirjekuoren käteeni. 

'Rakas Zayn,

se fani oli oikeessa. Mä en ansaitse sua. Mä rakastan sua enemmän ku sä tiiät, mut oli parast kaikille, et mä lähen. Sä löydät jonku aivan sataprossaa varmasti. Kun sä luet tätä, mä oon jo taksissa tai lentokentällä, ehkä jo lentokoneessa. Mekko on pussissa sun kaapissa, palauta se. Ehkä me vielä nähään joku päivä. Rakastan sua enemmän, ku kukaan tulee ikinä rakastaan sua. 

Rakkaudel, 

Glo.'

Kyyneleet virtas valtoimenaa mun poskilla. Haistoin kohtaa, johon Glo oli painanu punatut huulensa. Poissa. Ei ikuisesti, onneks, mutta poissa. Mä vilkasin kelloo. 

”Harry?” huudahdin kompuroiden sen huoneeseen. Tuo nosti päänsä, ja huomasin märät posket. 

”Milloi Glo lähti?” tivasin tuolta. Miehenalku vastas, että kymmenen minuuttii sitten. Mä ehtisin vielä. Harry katto mua kysyvästi, mutta mä en vaivautunut selittämään. Mä juoksin portaat alas, koska hissi oli alimmas kerrokses, ja otin lähimmän taksin. 

”Lentokentälle, ja TODELLA nopeesti”, tokasin ehkä vähän ilkeesti, mutta täs oli nyt tosiasiat kyseessä. Kuski nyökkäs, ja lähti mun käskyn mukaan TODELLA nopeesti. 

-GLO-

'Glo,

anteeks tää kirje. En oo pystyny ilmasee mun tunteita tarpeeks selkeesti sua kohtaan. Sä oot mun elämä. Mun aurinko, mun tähdet, kaikki mitä mulla on. Tai onha mulla vaikka mitä, mut sä oot kaikkein tärkeintä. Musta vaan tuntuu, ettet sä tajua, miten paljon sä merkkaat mulle. Mä voisin kirjottaa tähän miljoona kertaa tähän paperille, että mä rakastan sua, mutta mä en usko, että sä uskoisit vieläkään. Sä oot niin jääräpää. Silloin, kun sä muutit pois, mä rukoilin jumalalta kaks vuotta joka ilta, että se tois sut mulle takasin. Se oli ainoo asia, mitä mä aina toivoin synttärilahjaks. Ja joululahjaks. Mun vanhemmat ei tienny mitä tehä. Kun sä ilmestyit meidän ovelle, se oli mun unelmien täyttymys. Sä olit tullut. Mä olisin halunnu heittäytyy maahan ja tunnustaa sulle mun rakkautta, kertoo sulle, miten paljon mä olin tarviinut, kaivannut ja rakastanut sua. Mut mä en halunnut pelästyttää sua pois. Mut nyt, mä pyydän sulta: älä enää ikinä lähe multa nii. Mä haluun pitää sut koko mun loppuelämän ittelläni. Ihan sama kuka ansaitsee mitäki, mä haluan sut. 

Gloria Valentina Blue, mä rakastan sua. Ja tuun aina rakastamaan.'

Mun kyyneleet ei selvästikkää ollu loppunu aiemmi, koska nyt niitä tuli taas valtoimenaa. 

Kuski jätti mut lentokentän etuportaille, ja mä lysähdin niille istumaan laukkuni kanssa, lukien kirjettä läpi ja läpi. En mä ollut varma nyt enää tästäkään. Mitä mä nyt teen?