luvut 15 & 16 oli nii lyhyitä, että mä päätin yhdistää ne yheks pitkäks luvuks, jote älkää häiriintykö ku seuraava luku on 17 ;) -emma
-GLO-
Jos mä meen.. Jos mä en meniskää.. Voi luoja mitä on nyt tarkotus päättää? Mun periaatehan oli, että Zaynilla ois asiat mahollisimman hyvin. Että se sais olla rakastamiensa ihmisten keskellä. Mut jos asia oliki nii, että mä olinkin se. Ei herranjumala munko pitäs nyt osata päättää tällästä? Mä pyyhkäsin mun poskelta muutaman kyyneleen, ja katsoin mun ympärille. Mun katse osu yhteen pariskuntaan muutamankymmenen metrin päässä. Heistä näki, mite paljo ne rakasti toisiaan. Näkykö musta ja Zaynistakin? Jos mä nyt lähtisin, pystyisinkö mä rakastamaan ketään samalla tavalla kun mä rakastan Zaynia? Tulisko mun elämästä mitään jos kaikki mitä mä teen muistuttaa tosta mun rakastamasta henkilöstä? Paisuttelinko mä nyt asiaa? Rakastettiinko me nyt niin paljon toisiamme..? Joo. Tai en mä siitä tiedä, mutta mä ainakin.
Mä peilasin nopeesti itteeni kännykän näytöstä, ja jotai levinneitä ripsareita korjasin, ja nousin ylös. Jos tää nyt oli niin vaikeeta, mähän pääsisin kotoota takasin tänne, jos halusin. Ja jos mä pääsisin sinne asti, mun olis helpompi päästää irti. Mä yllätyin, miten vaikeeta oli lähtee liikkeelle, nää oli niitä ratkasevii askelii. Joka askel vei mua kauemmas Zaynista. Eikä kukaan edes pakottanut mua, mulle oli jotenki pakkomielteeks muodostunu se, et Zayn olis onnellinen, turvassa, ja niin edelleen. Mä nousin askelma kerrallaan, katuen jokaikistä askelta, minkä otin. Ei, ei! Älä tee sitä. Sä pääset kyllä takasin. Kaikki ristiriitaset äänet huus kilpaa mun päässä, mun ottaessa askelia ovee kohti.
”Glo.”
Tuttu ääni peitti kaikki mun sisäset äänet kertaheitolla, ja mä käännyin hitaasti. Zayn. Kyyneleet kihos mun silmiin, taas. Ilta oli jo melkeen pimee, ja Zaynin ilme ei näkynyt tänne asti. Surullinen? Estävä? Ilonen? Onnellinen? Vihanen? Suljin mun silmät hetkeks, ja yritin miettii tätä tilannetta. Mut sit mä muutin mieleni ja avasin ne. Jos mä olin lähössä, mä halusin katsoo Zaynin naamaa niin paljo ku mahollista,
”Glo mitä sä teet?” Zayn kysy surullisen kuulosena, ja astu askeleen eteempäin.
”En mä tiedä. Mä.. Mä halusin.. Mä yritän..” mun katse harhaili maassa mun yrittäessä löytää sanoja. Kyyneleet valu mun poskia pitkin, vaikka mä yritin tiuhaan niitä pyyhkiä pois, ettei Zayn näkis, miten heikko mä oon.
”Glo itketkö sä?” Zayn kysy jo huolestuneena, ja tuli mun luo. Hellästi tuo pyyhki mun kyyneleet, ja nosti mun kasvot niin, että se näki mun silmät.
”Miks sä satutat ittees näi?” tuo kysy. ”Etkö sä tajua yhtään, että me tunnetaan ihan samalla tavalla, mutta sulla on joku ongelma, ettet sä muka ansaitse mua. Mun tässä pitäs sanoo, etten mä ansaitse sua! Sä oot parasta mitä mulle on tapahtunu! Glo, älä mee.”
Kun mä näin kyyneleet Zaynin poskilla, mun padot aukes ihan kokonaan. Mun oli mun kyyneletten takaa hankala nähdä yhtään mitään, ja mä nostin mun kädet tuon kasvojen ympärille.
”Mä en tiedä yhtään mitä mun pitäs nyt tehä”, kuiskasin tuolle, ja silitin mun peukaloilla sen ohimoita.
”Sun ei tarvii tehä yhtään mitään. Kunha et mee. Koska sä oot mun elämä. Mitä jos mun elämä lähtee, mitäs sitten? Niin, mulla ei oo elämää. Luuletko että mä oisin onnellisempi ilman sua? No, vääräs oot, koska en vois ikinä olla onnelline ilma sua”, tuo sanoi tuijottaen suoraan mun silmiin. Mä emmin hetken, mut sitten mä nyökkäsin.
”Mä en oo menos minnekkään”, mä kuiskasin, ja pyyhin Zaynin kyyneleet sen poskilta. Hitaasti mä varvistin, ja painoin mun huulet tuon huulille. Tää suudelma oli erilaine. Tää oli helpottunut, intohimonen.
”Mä rakastan sua”, Zayn kuiskas mun huulia vasten, ja mä mutisin jotai 'mäkin sua'- tyylistä. Poika nosti mun laukun, ja otti toisel kädel mua kädest. Me käveltiin takasin Zaynin taksiin, eikä kumpikaan ees välittäny tällä kertaa paparazzeista.
”Eiks me mennäkkää hotellille?” mä kysyin toinnuttuani mun hirveestä itkukohtauksesta.
”Mä ajattelin viedä sut syömään jonnekki kivaan paikkaan”, Zayn sanoi vilkuillen mua hymyillen, kun mä yritin saada ripsareita kuriin.
”Eiks tänää ollu mun päivä?” mä töksäytin kysyen, tietenkään mä en ollut unohtanut meidä päiväsysteemejä, ”Ja eikö kaikki paikat oo jo menny kiinni? Kello on kuitenki koht jo yli yheksän?”
”Eiku tarkemmin ajatellen, mä kokkaanki sulle, jote kauppaan”, tuo muutti mieltään, ja mutis jotain meiskuskille.
Me pysähdyttiin lähimpään ruokakauppaan, joka oli menossa just kiinni.
”No ei me enään ehitä, kun se ehtii mennä kiinni”, tuhahdin, ja napsautin mun avaaman turvavyön kiinni.
”Eiku tuu nyt vaan”, Zayn sano, ja iski mulle silmää. Mä avasin harmaan turvavyön taas, ja nousin autosta. Ehkä mun ikänen blondi oli just laskemassa kaltereita, kun Zayn tökkäs sitä olkapäähän kiinniittääkseen tytön huomion itteensä.
”Sori hei, mut me ollaan sulk-” tuo sanoi kääntyen turhautuneesti. Tytön silmät laajeni isommaks ku mun nyrkit – eenkä yhtään liiottele -, hillitti ittensä hyvin, koska ihme kyllä se ei kiljunu.
”Eikä?! Zayn Malik? Ja Gloria Blue?! Äöäääh!” tuo päivitteli itteksee ja nosti kätensä Zaynin poskelle niinku kokeilis, et onko se olemassa.
”Mistä se mut tietää?” ihmettelin puoläänee Zaynille, joka hymähti mulle. Tyttö kuitenki kiinnitti muhun salamana huomionsa, ja hymyili vallottavasti.
”Nosiis kaikki yksdee fanithan sut tuntee! Sä oot se tyttö sieltä juna-asemalta, ja kaikkialta muualtaki missä pojat on ollu plus kaikki Zaynin ensin salaperäset twiitit jostain tytöstä, jotka sitten paljastu koskevan sua. Mä oon sun niin iso fani niinkun One Directioninki. Saanko mä nimmarit?!” tuo hössötti, ja mä olin iha pyörällä päästäni. Fani? Zaynin twiitit?
”Ainiin, ja Glo, onnee levytyssopimuksesta”, tuo sanoi ohimennen kaivaessaan paperia ja kynää ruskeasta laukustaan.
”Siis.. Hä?” havahduin mun mietteistä, ja irrotin katseeni Zaynin korvakorusta.
”Se ei tietäny vielä ihan loppuun asti”, Zayn sanoi huulta purren tytölle. Tyttö punastu, ja pyyteli kovasti anteeks, mutta en mä osannu mitenkää olla vihane, Zyan vaa näytti vähän pettyneeltä.
”Voitko kirjottaa siihen, että Roxielle?” Roxie kysy ja ojens mulle kynää ja paperia. Zayn oli ehtinyt jo siihen laittaa oman nimensä, ja mä tuhersin siihen jotain.
”Niitota, mä ajattelin tehä Glolle ruokaa, että ehittäiskö me nopeesti käyä vielä?” Zayn sano raapien takaraivoaan, ja Roxie nyökytti raivokkaasti hiukset hulmuten kuin se olis luonnollinenki asia. Me kiitettiin Roxieta, ja suunnattiin sisälle kauppaan. Zayn työns tytön käteen satasen setelin, ja kun tuo yritti väittää vastaan, Zayn sano, ettei me ainakaa otettais yli sen hinnan. Lopult tyttö vaan hymyili ku jossai hurmokses ja sit jätti meidät rauhaan.
”Levytyssopimus?” mä kysyin vaimeel äänel edelleenki ihan pihal siit, mitä nyt pitäs ajatella. Siin kirjeessähän sanottii vaa, että mulla oli tapaamine. Mä aattelin et ne haluu kuulla iha ite mite mä vedän tai jotai sellasta.
”Zayn hei”, mä huhuilin poikaa, joka oli keskittyny kaikenlaisiin ihme pastalajeihin. Pastaa, nam.
”Joo?”
”Mä oon kiitolline siitä, et sä haluut auttaa mua tän laulamisjutun kaa, mut en haluu et sä teet kaikkee. Mä haluun onnistuu jossain kerranki ite”, mä sanoin.
”Hakisitsä tomaattimurskaa?”
”Zayn kuunteletsä mitä mä puhun sulle?” Zayn kiinnitti huomionsa muhun, ja tuli mun luo. Poika kieto kätensä mun lantiolle ja alko tanssii jotai tönköö tanssii siinä.
”Tottakai mä kuuntelen, ja mä tiiän että sä haluat aina tehä kaiken ite. Tietysti sä saat tehä kaiken ite. Mut mul ois yks pyyntö”, Zayn sano katsoen mua niin tiivisti silmiin että mua alko naurattaa.
”No mitä?”
”Saanko mä pliisPLIIS ostaa sulle iPhonen? Glo pliiiiiiiis mä pyydän!”
”Joo, tietysti.”
”Sun pitää sit myös käyttää sitä.”
”Zayn en mä voi! Zayn voitko lopettaa ton sun ostamisintos? Ei, sä et saa ostaa mulle iPhonee! Tajuutko sä paljonko ne maksaa?” huudahdin tuolle, ja tuo laitto kätensä mun suulle.
”Sä nyt annat mun ostaa sulle iPhonen, tai muuten..”
”Tai muuten?” mumisin tuon kättä vasten. Zayn vilkas mua ilkikurisesti ja vilkuili ympärilleen.
Pian tuo ryntäs hakemaan jauhopussin.
”Tai muuten sä ostat mulle jauhopussin. Vau, pahis”, tuhahdin. Yhtäkkii tuo avas pussin ja kaato kaikki jauhot mun päälle. Mä jäädyin siihen kelaamaan mitä toi just teki, samalla kun Zayn juoksi karkuun.
”ZAYN!” mä kiljasin, ja nappasin tomaattimurskapurkin. Kurkkasin nopeesti hyllyjen välistä, ja huomasin Zaynin yhen hyllyn takana. Ihan hiljaa mä kiipesin yhen hyllyn päälle, joka oli onneks pultattu kuunni lattiaan ettei se kaatuis, ja repäsin hiljaa purkin auki. Zayn vilkuili siinä hyllyn edessä oikeelle ja vasemmalle, muttei tyhmä kun oli, ylöspäin. Mä plötsäytin kaikki tomaattimurskat sen hiuksiin ja naamalle.
”HYIIIII”, toi kiljas, ja mä repesin ihan täysii.
”Glo mitä sä sielä teet?” tuo kysy hämmentyneenä siit, et mä olin hyllyn päällä. No okei, myönnetään, se oli vähän outoo. Kiipesin alas sieltä, ja lähin juoksee.
Zayn juoksi mun perässä, ja nappas matkalla pullon jotai epämäärästä.
”Tää on SOIJAHYÖKKÄYS!” tuo huus ja kaato pullon sisällön mun niskaan kun mä yritin juosta sitä karkuun.
”Mut tää onki kinuskikosto!” huusin ja nappasin kinuskipurkin ja pruittasin sen tuon naamalle. Juoksin nauraen eteempäin tuon jäädessä hieromaan kinuskeja silmistään. Kohta mä kuulinki jo askeleit mun takaa, ja mä yritin harhauttaa sitä käätyen jotenki nopeesti. Kuitenki mun jalka lähti liukuu liukkaalla lattialla, ja lopputuloksena mä kaaduin jotenki outoon asentoon. Zayn saavutti mut hetkessä vaik yritin nousta nopeesti siitä, se sai mut kiinni. Poika tarras mun lantiosta kiinni ja pyöräytti itseään kohti. Mun oli pakko nauraa tuon tomaattimurska-kinuskisille kasvoille, jotka katso mua nii kummallisesti.
”Mitä sä tuijotat?” mä kysyin naurahtaen tuolta.
”Sua”, tuo kuiskas, ja suuteli mua.
”Hyi!” mä huudahdin ja irrottauduin tuosta, jotta mä pystyin sylkemään lattialle, ”Sun naama maistuu ihan kauheelta!” Se oli totta. Kinuskin ja tomaattimurskan sekotus ei muuten ollut ollenkaan hyvänmakune.
”No tiiäkkö ei soijan ja jauhon sekotuskaa mikä hyvä oo”, Zayn naurahti, ja me molemmat pyyhittiin suitamme.
”Mennää kotii”, Zayn sano ja lähti vetämää mua kädestä.
”Hei entä se ruoka?” mä kysyin ja irrotin mun käden tuon kädestä.
”Tilataa pizzaa”, tuo tokas naurahtaen, ja viitto sitten mua tulemaan reppariinsa. Mä nyökkäsin ja pomppasin tuon selkään.
”Sähä syöt ku hevone mut et siltikää paina mitää!” Zayn huudahti, ja mä vaan läppäsin sitä olkapäähän nauraen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti