Mä olin saanu Zaynin kotiin. Pojat oli kaikki ilosii, katteli jalkapalloo toisessa huoneessa, mut mä? Normaalisti mä olisin sielä valtaamassa puolta sohvaa ja kiljumassa tuli maali kummalle puolelle tahansa. Mun tavote oli saada Zayn takas. Okei, mä sain sen. Mut kaikki ei ollu ok?
"Hei, mikset sä tuu meiän kaa tonne?" kuulu Louisin ääni ovelta.
"Ei huvita", mutisin. Louis käveli huoneen poikki mun sängyn vierelle, ja kömpi mun viereen.
"Mikä sul on?" tää kysy.
"Ei mikää", tuhahdin, ja käänsin mun pään silee, et katoin ikkunasta ulos pilvetöntä taivasta.
"Glo hei, kyl mä huomaan. Sä et oo kiusannu ketää, sä et oo sekoillu ollenkaa, sä et oo saanu meit kaikkii nauraa pitkää aikaa. Glo, joku on nyt vialla", Lou kääns kädellään mun katseen itteensä. "Kerro mulle, pliis."
Ja sit mä kerroin Louisille kaikki meiän riidoista, siihen miten mä lähin hakemaan sitä, koska mä en halunnu olla syypää yksdeen hajoomiseen.
"Mä en oo varma pystynks mä antaa iha heti anteeks.. Se nimittäi loukkas mua aika pahasti, jos tajuut mitä meinaan", mä sanoin tuolle, ja nousin sängyltä.
"Lou, sä oot hyvä tyyppi", naurahdin, ja lähin huoneesta.
"Onko vielä piitkä maatka?" Niall maris mun takana. Mä olin päättäny lähtee sen kaa kahestaa syömää, me ei oltu hirveesti voitu olla toistemme seurassa.
"Ei, noi liukuportaat vaa", mä vastasin blondin kysymykseen. Mut yks pikku liike kiinnitti mun huomion vasemmal. Käänsin mun pään nopeesti sinneppäi, ja ehin just nähä jonku lähtevän ihmisjoukon keskeltä. Noh, ei sillä varmaa niinkää oo välii.
"Ja me ollaan perillä", huudahdin pienesti. Se oli Kampin yläkerrassa sijaitseva kahvila, josta sai aivan ihania smoothieita. Me tilattiin kaks vadelma-mansikka smoothieta.
"Nam, tää on oikeesti hyvää", Niall sano välittömästi, ku oli maistanu juomaansa. Nyökkäsin, mutten sanonu mitää, koska mulla oli liian kiire juoda mun juomaa.
"Tiesitsä muuten, että meillä on niitten Ruotsin keikkojen jälkeen sittenki kuukaus vapaata. Me ajateltii, et me mentäis Englantiin. Ainiin, ja sul on huone meidän luona valmiina, ja kaikki sun loput tavarat on sielä", Niall kertoili. Mun suu loksahti auki. Huone? Poikien talossa? Mä halusin sitä kyl, mut entä tää mun ja Zaynin juttu?
"Kiva", mä tyydyin vastaamaan. "Mut eiks tän pitäny olla maailmanlaajuneä?"
"Joo, mutta ne jotenki peruuntu tai emmätiiä. Oon huono näis jutuissa."
Illalla mun oveen koputettiin.
"Niiiin?" huusin pitkittäen iitä, tosin se tuli varmaan jo selväks. Zayn tuli sisään mun huoneeseen. Mun mieliala laski ainaki puolee siitä, mitä se oli mun lukiessa mulle tulleita twiittejä.
"Mä tota puhuin Louisin kanssa ja-", Zayn alotti, mut mun piti keskeyttää se.
"Louis kerto sulle? Just", mä tokaisin.
"Glo, mä ymmärrän, et sä oot vihanen-"
"No tottakai mä oon hemmetti soikoo vihane mieti nyt vähä!"
"Glo, anna mä selitän.."
"MÄ EN TAHDO SELITYKSIÄ!"
"Rauhotu nyt, nii puhutaa asiasta."
"Ai puhutaan siitä, miten mitättömiä mun ongelmat on? Ei kiitos."
Yhtäkkii Zayn vaa läpsäs kätensä mun suulle.
"Glo, anna anteeks. Mä kerroin jo, mut mä en tiedä mikä mulla oli. Jokatapauksessa, mä en ois saanu tehä niin, varsinkaan kun sä just halusit olla puhumatta asiasta. Mä en tiedä miten mä voisin ilmasta sen, kuinka pahoillani mä oon. Mut mä toivon, että sä annat mulle anteeks, koska mun elämä ei oo mitään ilman sua. Mä oon järkyttynyt siitä, mitä mä en tienny, ja mä ymmärrän nyt, et minkä takia sä et kertonu; just tän takia. Nyt, mä otan mun käden sun suulta pois, ja sä ilmaset sun mielepitees asiasta asiallisesti", Zayn sepitti, ja otti kätensä mun suulta pois.
"Senki pässi", mä tokaisin saaden pojan nauramaan.
"Jos sä saat keksii mulle rangaistuksen, niin onko sun sitten helpompii antaa mulle anteeks?" Zayn kysyi. Mä mietin.. mikä ois Zaynille jotain mitä se haluu.
"Ei seksiä kahteen viikkoon."
"Voi....... Okei, jos tää auttaa sua antaa mulle anteeks", Zayn myönty. Katselin tuota omahyväsesti.
"Saanko mä silti pussata sua?" tuo kysy apeana.
"Sanotaas nyt vaikka niin, että raja on se, että vaatteet pysyy päällä", mä naurahdin tolle.
"Glo, annatko sä mulle anteeks?"
"Mm.. Mä ilmottelen sitte", mä nauroin tuon ilmeelle, joka oli täynnä epäuskoa. "Mut Zayn, mikä sulle tuli silloin?"
"Lupaatko, ettet sä kerro muille, jos mä kerron sulle?"
Tuntia myöhemmin mä olin täysin selvillä kaikesta. Zaynin pää oli menny täysin sekasin tuon kuullessa uutiset äidistään. Mä ymmärsin, sillä mäkään en ikinä osannut jotenkin hillitä ja hallita mun tunteita. Se oli pistänyt Zaynin pään ihan sekasin. Se oli nähnyt kaiken negatiivisena, ja siks huutanu mulle.
"Zayn, nyt on mun vuoro pyytää anteeks.." mä myönsin. "Mulla oli semmonen pieni tunne, et jotain tällästä ois tapahtunu, mut en uskonu itteeni."
"Sä et voinut tietää. Mut yks kysymys... Onks mun rangaistus viel voimas?" Zayn kysyi varovasti. Mun oli pakko revetä, toi näytti niin huolestuneelta.
"Hmm.. Sua on kyl nii ihana kiusaa, jote, viikko, ok?"
"No ok.."
Mä kurottauduin pussaamaan Zaynia nopeesti huulille, mut ei se sit ollutkaan niin helppoo. Zayn vetäs mut iha itteensä kii, ja lukitsi tiukkaan syleilyynsä.
"Iha tiedoks.. Mä oon aika paha poika.. Mä en aio noudattaa mitään rangaistuksia.."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti