Ruotsissa oli tylsää. Pojilla oli HIRVEESTI haastatteluja. Ja keikkoja. Mä en menny kahelle viimesimmälle keikalle silt varalt, että ne vetäis mut lavalle niinku ne on tehny melkee joka keikka. Mun ja Zaynin riidasta itseasiassa oli apua. Me oltiin avoimempia toisillemme, me puhuttiin enemmän siitä, miltä meistä tuntu. Zayn ei ollu noudattanu mun antamaa rangaistusta, mut oliko se ees yllätys? Lex oli ollut sen mummolassa sillon, ku me oltiin käyty suomessa, niin me sovittiin, että se tulis käymään Englannissa. Liamille se oli ollut pettymys, koska tottakai se halus tapaa Lexin. Mä olin shoppaillu niiin paljon - ja Zaynin rahoilla. En ois ikin arvannu et Zayn sais mut ylipuhuttuu ottaa sen kortin, mut kuitenki mä päästin sisäisen shoppailijani valloilleen, ja mulla oli kohta jo vaikeuksia kantaa ne kaikki. Mä olin ostanu varmaa kahetkymmenet kengät, viidet farkut plus jotain mekkoja ja paitoja.
"Huhuu?" mä huikkasin. "Tarvis vähä apuu?"
Liam ilmesty jostain auttamaan mua kassien kaa.
"Mitä, kiviäkö sä kävit shoppailee?" tuo kysy, ku laukut nähtävästi paino niin paljo. Naurahdin vaa tolle, enkä vaivautunu vastamaan. Lou tuli meit vastaa, ja innostu ku näki kaikki mun pussukat ja nyssäkät. Mä löjähdin mun sängylle mun kantamien kassien kaa, ja Liam löjähti mun viereen.
"Tääl on paljon kauppoja tääl Tukholmas", mä mutisin naama tyynyssä. Nostin mun päätä, ja huomasin, et mä höpisin iha ittekseni, Liam oliki kadonnu jo jonnekki.
"Onko sun päässä jotain vikaa, vai leikitkö sä meritähteä muuten vaan?" kuulu tuttu ääni ovelta.
"Molemmat", mä mumisin. Kuulin Zaynin askeleet, kun tää lähesty sänkyä, ja lösähti siihen itekki samalla tavalla.
"Sä oot vähä shoppaillu", poika mutis tyynyä vaste.
"Jep."
"Sä oot vähä pimee, iha kaikel rakkaudel", tuo mutis mulle.
"VOILEIPÄÄÄ!" Louis kiljahti, ja hyppäs mun päälle, silleen, no, te varmaa tiiätte, niinku voileipä?
"MISSÄ?!" Niall puolestaan karjas ja säntäs mun huoneeseen. Nauraminen oli vähän vaikeeta, koska Lou paino niin paljo, mut jotai mielenvikasta hytkymistä mä sain aikaan. Mä käänsin mun posken tyynyy nii, että mä näin Zaynin kasvot, tuokin oli kääntänyt myös päänsä muhun päin. Niall murjotti nurkassa jostain syystä, kai se luuli, että tääl ois ollu ruokaa. Se mulkas Zaynia ja tuli mun ja Zaynin väliin makaamaan.
"Jos mä en saa ruokaa, te ette saa tuijotella toisianne äklöromanttisesti niinku jotku vajaat punapehvapaviaanit", Niall tuhahti.
"No auts", naurahdin tälle yhelle.
Poikien viimine keikka oli ohi. Me lähettäis tänä samana iltana kotiin. Koti. Hieno sana. Mä makasin mun sängyllä kuulokkeet korvilla, ja mietin mitä kaikkea täs oli ehtinyt tapahtua. Tosi paljon, ja tosi pienessä ajassa.
"Voileipä", Zayn naurahti ja tuli mun päälle makaamaan. Naurahdin tuon suudellessan mun kaulaa.
"Ää ii lopeta, kutittaa", kiljasin nauraen, ja Zayn kävi maaten siihen mun viereen.
"Taivaal on kuu, puilla lehdet, mut mul ei oo mitää jos sä lähdet", tuo kuiskas mulle. Mä tuijotin ton silmiin hetken, ja tyrskähdin sit.
"Oikeesti? Etkö sä parempaan pysty? Miten ois: oliks isäs kalastaja, ku oot tollane lahna?" ehdotin ja pussasin tota ennenku nousin sängystä. Zayn nauro mun ehdotukselle, ja seuras mun viime hetken pakkaamisia. Tuo otti käteensä mun toisen kuulokkeet, ja laitto korvaansa.
"Stole my heart", Zayn naurahti mulle, ja laski kuulokkeen takasin mun kännykän seuraks.
"Se biisi herättää mus jotain kummii tunteit.. Sellasii mitä en osaa selittää. Semmosta, mitä mikään muu biisi ei saa mussa aikaan", mä pohdiskelin ääneen.
klikatkaa tota kuunnellaksenne stole my heart ja jos se ei toimi nii jostain kohtaa klikkaamalla pääsette sit youtubee. tai sit voitte olla hienoja edistyksellisiä lapsia ja mennä etsimään sen ite <3 -emma
"Katotaanko?", Zayn uhmasi. Naurahdin ton haasteelle, ja nyökkäsin siristäen silmiä haastavasti. Zayn irrotti kuulokeet mun puhelimesta, ja musiikki täytti koko huoneen.
"And don't you know all night, i've been waiting for a girl like you to come around..." lauloin mukana, ja sain Zaynin nousemaan sängyltä.
"Under the lights tonight, turned around, and you stole my heart", me laulettiin yhtee äänee ja tanssittiin.
"Joo eli teil on jotku rokkistara bileet, eikä mua oo kutsuttu?" Niall huudahti ovelta, ja änkes meidän mukaa tanssimaa.
"Glo! Zayn! Niall! Bileet on ohi, nyt lähetään!" Liam huus meille käytäväst, ja mä pysäytin musiikin. Jotenki tähtitaivas ja lämmin yö sopi edelleen meidän tunnelmaan, vaikka me jätettäis Ruotsi taakse.
"AIVAN IHANAA olla kotona!" huudahdin ja törmäsin oveen.
"Vou mikä ääni", Lou nauro mulle, ja avas oven. Nii-i on siitä ovesta helpompi päästä sisään kun se on auki. Totta.
"Glo, saanko mä näyttää sulle sun uuden huoneen?" Harry kysy innostuneena. No mutta täähän on epäilyttävää. Lähin seuraamaan Harrya jonnekkin talon uumeniin. Harry avas mulle yhen ovista, ja pisti valot päälle.
"Voi luoja", mä sain vaa suustani. Huone oli aaaivan ihana. Keskellä huonetta oli iso, reunaton parisänky, jossa oli varmaan MILJOONA tyynyä, ah. Yhellä seinällä oli iso peili, ja mä huomasin siihen maastoutetun oven vasta, kun Harry avas sen. Siitä mä pääsin sisään vaatehuoneeseen, joka oli vielä toistaseks tyhjä, mut annas olla, kun mä pääsen huomenna purkamaan mun laukut. Kiitin Harrya ja tepsutin keittiöön kiittämään muita. Mahtavaa. Aivan mahtavaa.
Koska jatkat tää on ihana :))
VastaaPoista