-GLO-
Mä olin niin paniikissa, etten mä ees kyenny itkee, ja mun jalka oli selkeesti liimautunu kaasupolkimee. Zayn vilkas aina välil nopeusmittarii, mut ei sanonu kertaakaa mitää. Hyvä nii, oisin varmaa potkassu koko miehen pois mun autosta. Me oltii matkal sairaalaa, ja mun oli pakko ajaa, vaikka mun ajatukset oli niin sekasi, et jos poliiseil oli joku ajatustenlukija, nii oisin joutunu vankilaa siit määräst kirosanoja mitä mun päähän mahtu. Mä en ollu kenellekkään vihane, päinvastoin, mä olin nii hermostunu ja paniikissa, että mun oli pakko kiroilla jatkuvasti. Mun panikointi oli pahempaa ku Zaynin, joka ei kyenny ku istumaan ja tuijottamaan suoraan eteenpäin kyyneleet silmissää. Sillonku Nico, Audreyn ja Simonin lapsi, eli jotenki mun veli oli joutunu sairaalaan, niin yhtää en itkeny, ennenku näin sen heikkona siinä sairaalavuoteella, ja siitä eteenpäin mä itkin ainaki neljä päivää putkeen, ja sen jälkeen sain muutaman tunnen välein mä sain itkukohtauksia varmaan kolmen viikon ajan. Nico kuoli silloin, ja mä en edes saanu olla paikalla, kun se kuoli. Mut käskettiin käytävään, koska Audrey ja Simon halus olla sen kaa keskenään. Auto asettu parkkiruutuun töksähdellen, koska mä en oikeen pystyny kontrolloimaa sitä. Mä syöksyin autosta ulos, ja Zayn kai mun perässä, mut mä en tiä oliko se siinä, koska mä pikakävelin edellä.
"Missä huoneissa on Liam Payne ja Izobel Buchan?" mä kysyin vastaanoton naiselta, joka kohotti katseensa muhun rauhallisesti.
"Neiti hyvä, vierailuaika on jo lopuillaan. Oletteko te jotakin su-"
"MISSÄ HEMMETISSÄ ON LIAM PAYNEN JA IZOBEL BUCHANIN HUONEET HITTO SOIKOO?!" mä huusin niin kovaa, kun mun kurkusta lähti, ja vastaanoton nainen nosti sormensa korvilleen. Zayn oli ehtiny kans tiskille, ja nainen tunnisti tuon heti. Tuo kohdisti muhun huolestuneen katseen, ja mä voisin vaikka vannoo, että se suunnitteli lähettävänsä mut psykiatriselle. Nainen johdatti meidät monen lukitun oven taakse, ja mä tajusin, että me oltiin menossa varmaan jonnekki kuuluisuuksien osastolle tai jotai. Tai sit mua viedään mielisairaalaan. Tai sit mun pää on nii shokissa, et mä luulen kaikenlaist.
Se eka arvaus oli oikei. Kai. Joku suljettu osasto tää oli, mis kamerat ja asiaton oleskelu oli kielletty.
"Tässä", nainen, joka muuten selvis Katieks, sano meille hymyillen, ja päästi meidät sisään yhteen huoneista. Mä tunnistin Liamin heti toisesta sängystä, ja syöksyin sen luo.
"Ootko sä hengissä? Liam oothan sä hengissä?" mä kysyin, ja vielä muutaman sata kertaa siihen perään iha varmuuden vuoks. Liam ei heränny, ja mut valtas paniikki. Kyyneleet sumens mun näkökykyvyn, ja mä puristin sen kättä.
"Sille annettiin just nukuttavia", mä kuulin Harryn äänen mun takaa. Mä en ollu ees tajunnu, et yks deen muutki pojat oli täällä. Plus yks ylimääräne. Demi oli tullu varmaa Niallin mukana, ja mä tajusin, että sen treffit oli tänään. Hieno päätös treffeille, täytyy sanoo. Se tuli hymyillen mun luokse, ja ojens kättään.
"Moi, mä oon Demi", tuo sano.
"Liam. Eiku Gloria. Glo", mä sekoilin, ja muistin Izin. Mä hädin tuskin ehin koskee Demin käteen, kun mä olin jo juoksemassa Izin sängyn laidalle. Tuon otsan poikki meni yks iso ja syvältä näyttävä -mulla ei kyllä oo minkäännäköstä arviointikykyä näissä jutuissa- haava, ja mä sivelin sitä hellästi. Iz avas silmänsä hitaasti, ja irvisti irroittaen mun käden sen otsalta.
"Sori", mä kuiskasin kyyneleet silmissä, ihan siitä ilosta, että molemmat oli hereillä.
"Glo?" Liam kähis mun takaa, ja mä käännähdin. Liam hymyili mulle heikosti, ja mä kävelin sen luo.
"Mä en voi uskoo, et Glo onnistu herättää sen kaikist niist nukutuslääkkeist huolimatta", Lou mumis Niallille, ja Harry naurahti. Mä en jaksanu alkaa niille nyt yhtää, joten mä vaan keskityin. Mä suukotin sen päälakea, ja pidin sen kädestä kiinni.
"Mä en ois ikinä antanu anteeks, jos sä oisit kuollu", mä naurahdin mun kyyneleiden seasta. "Sä pelästytit mut. Iha tosi."
"Anteeks", Liam naurahti, ja varmaan oli sanomattakin selvää, ettei se ollu pahoillaa.
Hetken kuluttuu Katie tuli takas, ja kerto meille, et vierailuaika oli loppunu, koska Izin ja Liamin piti levätä niiden vammojen takia.
"Vammojen?" mä inahdin, ja tajusin, et niillä oli peitot. Izin käsi oli paketissa, mut Liam? Eihän siinä näyttäny olevan mitään vikaa.
"Herra Paynen pää kolahti voimakkaasti, ja meidän on pidettävä hänet tarkkailussa, ettei ole päänsisäistä verenvuotoa", Katie selvens mulle. "Ja hänellä on myös muutama murtunut luu jalassaan, ja neiti Buchanilla on muutama murtunut kylkiluu. Kaikki tulee parantumaan." Nainen loi mulle ystävällisen hymyn, ja hetken mielijohteesta mä halasin sitä.
"Kiitos", mä mutisin ton olkapäähän, ja Katie silitti mun selkää. Mä irroittauduin, ja meidät johdatettii ulos sairaalasta.
Mä istuin mun ja Zaynin sängyllä tekemättä mitään, ja kuuntelin yhtä mun hidasta soittolistaa meiän kaiuttimista. Just niistä, mistä mä olin huudattanu Bieberii muutama päivä takaperin. Kaikki muut oli kai menny nukkumaa, ja Zayn pujahti ovenraost huoneeseen.
"Tanssi mun kaa", Zayn pyys, ja veti mut ylös sängyltä. Mä kiedoin mun kädet sen niskan taakse, ja me keinuttiin siinä kaikessa rauhassa. Zayn tuijotti mun silmiin niin tiukasti, että mun teki mieli kääntää mun katse, mut en vaa jostain syystä pystyny. Pojan katse kävi mun silmissä ja huulissa vuorotellen, mut mun silmät oli nauliutunu tiukasti ton silmiin. Ne oli jotenki.. kirkkaat ja.. raikkaat? Zayn vetäs mua vähän lähemmäs, ja sen kasvot läheni mun omia. Mä tunsin lämmön, joka tuli ton hengityksen mukana samalla. Zayn tuli niin lähelle, että meidän nenät koskivat toisiaan, ja tuo paino huulensa mun omille. Poika nosti kätensä mun kasvojen ympärille niin, että tuon etusormet kosketti mun korvantauksia, ja tuon peukalot tuli mun leuan sivuille. Zayn lähti kävelemään eteenpäin, jolloin mun täyty peruttaa, kuitenki avaamatta mun silmiä, ja kohta mä tunsin seinän mun takana. Pojan kehon voima paino mua voimakkaasti seinää vasten, ja tuon kuumat huulet siirty mun kaulaan. Mä nostin mun kasvot kattoa kohti, ja liu'utin mun kättä tuon selkää alaspäin, ottaen alhalla sen paidasta kiinni. Lähdin vetämään ton paitaa ylöspäin, ja tää irrottautu sen verran, että sai paitansa revittyä pois. Kohta mä tunsin taas tän lihaksikkaan ylävartalon mua vasten, ja Zayn hivutti mun paitaa ylöspäin. Mä annoin tuon riisua sen, koska mä olin ite liian lamaantunu, ja kun tuo tuli takas muhun kiinni, tää tuntu vieläkin kuumemmalta mun ihoo vasten. Tuon kädet hivuttautu mun kylkiä alaspäin, ja mulle tuli kylmät väreet. Mä huokasin, kun tuon huulet kävivät mut kaulalla, ja solisluiden seudulla. Pujotin mun sormet ton lyhyiin hiuksiin, ja painoin sen päätä lähemmäs itteeni. Zayn nosti mun jalan sen lantiolle, ja liu'utti sen kättä mun reidellä, ja nosti mut sängylle, ku mä en painais mitään. Mut kaadettiin sängylle, ja mä tunsin huulet mun vatsalla. Mä voihkasin pienesti, ja Zayn tuli ylemmäs tavottaen mun huulet. Täytyy sanoo, että tää mies ties hommansa.
-HARRY-
Yleensä, ku mä herään aamul, nii koko talo on vielä iha unessa, ja mä saan lähtee ittekseni lenkille. Mä olin löytäny yhen reitin, jonka varrella ei ollu ees paljoo paparazzeja, mut toisaalta se meni yhessä kohassa metsään, jossa oli niitä pirun hyttysiä. Kun mä olin saanu mun lenkkivaatteet päälle, mä hölkkäsin portaat alas, ja huomasin Glon eteisessä laittamassa hopee-sinisiä lenkkitossujaan jalkaan.
"Kelpaako seura?" mä kysäisin ettiessäni mun omia kenkiä. Mä huomasin samal varmaa yheksät parit uusii lenkkareita ja mietin, et kui paljo Niall oikee shoppaili eilen. Glo nosti päänsä, ja huomatessaan mut, hymyili ja nyökkäs. Täytyy sanoo, et Glon peppu näytti äärettömän hyvältä noissa tiukoissa housuis- Harry Styles, mitä hemmettiä? Glon peppu ei taida olla se paikka, missä sun ajatuksien kuuluu olla.
"Harry. Harry? Herätyys?" Glo huhuili, ja heilutteli kättään mun naaman edessä. "Joitko sä eile?" Joinko mä? Mikä toi kysymys oli? Miks mä joisin, jos Iz ois sairaalas..? Okei, ketä mä huijaan? Mulla oli kyl viel tunteita Izii kohtaa, mut toisaalta mä halusin kyl viettää aikaa Glon kaa..
"Ehkä vähä", mä myönsin, ja lähin juokseen Glon vierellä.
"Ootko sä huolissas Izistä ja Liamista?" Glo kysy, hengästymättä vielä ollenkaan. Mä nyökkäsin, ja hetki me juostii suurin osa matkasta hiljasuudessa. Yhtäkkii nurkan takaa tuli kolme-neljä paparazzii, jotka hyökkäs meidän kimppuun heti?
"Onko totta, että Liam Paynellä on suhde Izobel Buchanin kanssa?"
"Onko Liam Payne todella sairaalassa?"
"Onko Gloria Blue vaihtanut Zayn Malikin sinuun?"
"Oletko rakastunut Gloriaan?"
"Onko teillä suhde?" Plus monia muita yhtä älyttömiä kysymyksiä, joista suurin osa liitty muhun ja Glohon. Herranjumala, mä olin vaan lenkillä tän naisen kaa, ja nää odottaa jo häitä? Haloo.
"SHUT THE FUCK UP!" Glo kilju yhelle paparazzille, joka ei meinannu jättää sitä rauhaan. "Mun elämäni ei kuulu sulle sen enempää ku sun elämäs mulle, ja oikeestaan mua ei edes kiinnosta, koska sä käytät koko säälittävän elämäs muiden elämistä urkkimiseen! Ja KYLLÄ olen erittäin hyvin syvästi rakastunut herra Zayn Malikiin, joten painukaa hemmettiin siitä nyt!" Ja ihme kyllä; suurin osa paparazzeista, mukaanlukien se, kelle Glo huus, lähti pois.
"Uskomatonta", mä hämmästelin Glolle, ku viimenenki paprazzi oli häipyny. "Mulle ei oo tullu mieleenkää, että ne kaikkoais tolla tavalla." Glo kohautti olkiaan, ja jatko juoksulenkkiänsä. Täst kaikest vois päätellä, ettei Glo ollu iha paparazzien ystävä.
