-GLO-
Ei, ei, ei.. En voi uskoo, et tää tapahtuu mulle taas. Stephen, jota mä olin kerran jopa rakastanut, oli tääl. Stephen, jonka todellisen puolen mä olin saanut tietää vasta, kun se oli hakannut mut sairaalaan. Kukaan ei ollu uskonu mua, mulle vaa sanottii, että mä olin kaatunu portaissa, ja kolauttanu pääni ja jotenki keksiny Stephenin osallisuuden tähän. Stephen, joka oli kaks kertaa yrittänyt raiskata mut, ennenku mä olin laittanu välit poikki. Kun mä olin eronnut siitä, se oli ruvennu vainoomaan mua, ja kun se oli yrittäny ampuu mut yhessä meidän läheisessä metsässä, mä olin saanu tarpeekseni. Jos totta puhutaan, niin oikeestaan se oli yks mun syistä muuttaa toiseen maahan. Ja nyt se oli täällä. Lontoossa. Mulla ei ollut mitää aavistusta siitä, et oliko se täällä mun takia, mutta mä ainaki toivoin, ettei tää liittynyt mitenkää muhun, koska mä en rehellisesti sanottuna kestäis käydä sitä uudelleen.
"Hei, ootsä kunnos? Zayn kerto", Louis tuli olohuoneeseen, jossa mä parhaillani tuijotin vampyyripäiväkirjoja kuitenkaa keskittymättä siihe, koska mun aivot oli nii keskittyny Stephenii.
"Joo, mä oon iha ookoo", mä mutisin, vaikka oikeestaa, melkee mikää mun pään sisällä ainakaa ei ollu kunnos.
"No etkä oo", Lou tokas mulle, ja tuli mun vieree sohvalle.
"Mä ainaki yritän olla", mä sanoin, ja esitin olevani tosi kiinnostunu siitä, ketä Damon parhaillaa murhas.
"No, sä katot sun lempiohjelmaa, etkä kilju, etkä voivottele kokoaja ku tapahtuu jotai jännää, sä et purista tota sohvatyynyy sylissäs, etkä pureskele sun kynsiäs ainaku Elena on yksin jossai pimees metsäs tai jotai", Louis virnisti mulle, ja sai mut tahtomattani hymyilee.
"Noo, mä en oiken nyt tiiä mitä tehä tai ajatella", tunnustin, ja katoin, ku Damon, yks vampyyripäiväkirjojen kolmest päähenkilöst tappo taas jonku viattoman. Lou kietas kätensä mun olkapäälle, ja mä painoin pääni sen rintakehään. Se kyl kieltämät vähä häiritsi, et kokoajan oli joku, joka oli kyselemäs, et oonks mä okei, mut mä en ollu ikinä kokenu sellast huolenpitoo enne. Audrey ja Simon oli aina vaa ruokkinu mut, ja ostanu vaatteet, ja hommannu kaikki perusjutut, ja nii edellee, mut ne ei ollu ikin pitäny huolt must samal taval.
-LOUIS-
Glo oli nukahtanu mun kainaloo, ja mä yritin hivuttautuu pois ton alta. Asetin ton pään varovasti tyynylle, ja nostin viltin sen päälle. Glo ei ollu nukkunu viime yönä melkee ollenkaa, tai emmä sitä ite tiiä, mut Zayn oli kertonu. Ja sen yhen kerran, ku se oli nukahtanut, se oli nukkunu tosi levottomasti, ja heränny kiljuen, johon me kaikki oltii herätty.
"Onkse ookoo?" Zaynin hiljane ääni kuulu keittiöst. Mä nyökkäsin hymyillen pienesti. Vaik Glol olis kaikki ihan päin puuta, se ei halunnu ilmasta sitä, paitsi nyt, ja siit huomas, et Glo oikeest pelkäs Stephenii. Ja mun mielestä se oli vahvuutta myöntää, et pelkää.
"Pojat? Oottekste kotona?" kuulu Izzien ääni eteisest.
"Shh", Zayn sihahti, ja osotti nukkuvaa Glota. Iz nyökkäs, ja jätti kenkänsä eteisee.
"Miten Glo voi?" tuo kuiskas Zaynille, joka oli nähtävästi kertonu sille. Zayn vastas jotai siitä, et se vihdoin sai unta. Mä avasin jääkaapin ja vilkasin sisälle. Donitseja.
"Hei Iz, haluutsä donitsin?" mä huikkasin, ja Zaynin mulkastessa mua mä muistin, et Glo nukku.
"Mä haluun", kuulu uninen ääni olohuoneest. Mun naamalle levis virnistys, ja mä otin yhen niistä viidestä donitsiboksista, mitkä Harry toi Glolle. 'Ota niin paljo ku jaksat kantaa' niimpä niin, Harry jakso kantaa noin seittemän boksia donitseja. Glo oli syöny niistä kaks boksia jo, ja me muut oltiin vaa tungettu kaikki jääkaappiin. Mä ojensin yhen boksin Glolle, joka jatko vampyyripäiväkirjojen tuijottamista.
"Moi, Glo", Iz sano epäröiden olohuoneen lähistöltä. Glo kääns katseensa Iziin, ja vääns pienen väkinäisen hymyn naamalleen. "Zayn soitti mut tänne. Se ajatteli, et sä haluisit vähä tiiäthän sä, naispuolist seuraa." Glo epäröi hetken, mut kohens sit asentoonsa, ja taputti vieressään olevaa paikkaa sohval. Iz istahti siihe hymyillen varovasti, ja ottaen yhden donitsin. Glo vilkas mua ja otti sen sohvatyynyn, josta mä puhuin aiemmin. Mä hymyilin tolle kuin ilmastakseni, että mä tajusin ns. läpän.
Parin tunnin päästä Iz ja Glo ei jaksanu kattella vampyyripäiväkirjoja enempää, ja ne kävi hakemassa jo kolmannen donitsiboksin.
"Meinaan, nää on niin hyvii!" Iz huudahti nauraen, selkeesti jatkaen jonkinnäköstä keskusteluu. Niall tuli omasta huoneestaan kirja kädessä. Se kuunteli hetken Glon ja Izin keskustelua, ja huomas sit donitsit. Tuo otti pöydält lautasen, minkä mä olin laittanu tytöille donitseja varte, ja otti muutaman donitsin lautaselle.
"Niall, oonksmä tulos hulluks, vai onko sulla KIRJA kädessä?" Glo huudahti ivallisesti. Normaali Glo oli selkeesti voittamassa pelokkaan Glon.
"Joo.. Mä sain tän postissa joltain fanilta, minkä se oli kirjottanu meistä", Niall tunnusti, ja lähti huoneeseensa donitsilautasensa kaa.
"Mä en tienny, et Salamavaras kertoo yksdeestä", Iz huomautti mulle ja Glolle, kun Niall oli kadonnu sinne sen huoneeseen. Glo nauro sen heleetä naurua, joka sai mutkin hyvälle tuulelle.
"Heei, kuulinko mä Glon nauravan?" Zayn ihmetteli hymyillen tullessaan tuon ja Glon huoneesta puhelin kädessään.
"Et, se oli se rääkkyvä pulu joka just törmäs toho ikkunaan", Glo tokas, mut naurahti sitte.
"Mitä? Törmäskö Kevin ikkunaan?!" mä huudahdin, ja sain kaikki kolme nauramaan. Zayn käveli Glon viereen, ja pussas tota nopeesti poskelle, enneku otti yhen donitsin.
"Must tuntuu, et koska Iz syö donitsei, nii teiä kaikkie rupes samaa aikaa tekee mieli donitsei. Iz, nyt mä en saa syödä kaikkii donitsei ite, kiitti vaa", Glo esitti loukkaantunutta, ja haki lisää donitseja jääkaapista.
"Nämä on sitten mun!" tuo huudahti dramaattisesti, ja puristi boksia sylissään.
"No varo ettet murskaa niitä hei, mä en haluu donitsikiisseliä kiitti vaa", Zayn tokas, ja otti donitsin Izin kädestä. "Kiitoos."
"Iz, haluisitkö sä jäädä meille yöks? Voisitte pitää niinku tyttöjen illan?" Zayn kysy hymyillen.
"Zayn sä kuulostat iha mun isältä", Iz naurahti, ja se oli kyl totta. Zayn oli ollu nyt iha ylisuojeleva Glota kohtaan ku se oli kuullu, et Stephen on kaupungis, mut oikeestaan, se oli ihan ymmärrettävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti