-NIALL-
"Puuttuuks meilt mitää muut?" mä huikkasin Glolle, joka seiso kauempana ostoslista kädessä. Meiät kaks oli lähetetty kahestaan kauppaan, koska me valitettiin aina, miten vähän meillä on ruokaa.
"Meil ei oo donitseja", tuo naurahti sarkastisesti. Oikeestaan, meillä oli kaikki keittiön tasot täynnä Glon typerii donitsei. Tuo asteli takasi mun luo, ja tiputti maapähkinävoita koriin.
"Meillä on kyl tota", mä huomautin, ja jatkoin tuoremehuosastolle ettien mun lempi mehuu.
"Eihän ole, mä söin sen", Glo tokas, ja lähti hakemaan jotai. Huokasin, me oltiin ihanku jotku syöppösisarukset, jotka söi toistensa ruokii. Yhtäkkii Glo tuli ihan valkosena takas.
"Glo, mikä sulle tuli?" mä kysyin ton vetäessä mua yhen hyllyn taakse.
"Mun pitää päästä täält ulos. Nyt heti", tuo kerto mulle, ja taisteli selkeesti, ettei menis paniikkiin.
"Entä nää-"
"Ne ostokset voi jäädä sinne. Niall nyt mennään!" Glo vaati mult hiljaa, mut selkeesti ihan paniikissa, vaik koitti piilottaa sen. Tuo pujotteli jostain ihme raoista, ja ennenku mä huomasinkaa, me oltiin jo ulkona auringonpaisteessa.
"Glo, nyt sä kyl selität.." mä vaadin pikakävellessäni ton yhen perässä. Glo käännähti ympäri, ja mä huomasin et toi itki.
"Niall, mun täytyy päästä kotiin NYT", toi näytti niin järkyttyneeltä, ja pelästyneenä, että mä vaan nyökkäsin, ja jatkoin ton seuraamista.
"Glo, avaa tää ovi", mä pyysin ton oven takana. Se oli kävellyt suoraa tietä sinne, ja laittanut oven lukkoon. Ei kuulunu yhtään mitään, ei yhtään mitään. Mä päätin lopettaa anelemisen, ja kävelin keittiön laatikolle. Sielä oli avain, joka sopi kaikkiin talon oviin. Mä kuitenki epäröin. Kaikkihan tarvii joskus yksityisyyttä, mut mä toisaalta kyl haluisin varmistaa, et tolla oli kaikki kunnossa. Laskin avaimen takas laatikkoon. Pitäskö mun ottaa se ja yrittää tehä Glon olo paremmaks mikä sitä ikinä häiritsikää? Mun käsi oli jääny siihen viiden sentin päähä avaimest, kun mä yritin päättää, mitä tehä. Sit mä kuitenki otin sen avaimen, ja kävelin nopeesti tytön huoneen ovelle, ja avasin sen. Ensi silmäyksel näytti siltä, ettei huonees ollu ketää, mut huonees oli niin hiljasta, et Glon vapiseva hengitys kuulu nurkast. Syöksyin ton luo, ja yritin selvittää, mistä täs ny on kyse?
"Glo. Glo! Mikä sul on?" mä ravistin tota olkapääst, mut toi vaan pysy siinä samassa pienessä kyyryssä nojaten otsaa polviinsa.
"Mitä tääl tapahtuu?" Harry tuli ovesta sisään. "Mitä sä teit sille?" Mä vähän säikähin Harryn karjasuu, mut nousin kuitenki olkia kohauttaen ylös.
"Me vaan oltiin kaupas ja sit Glo halus yhtäkkii lähtee ja sit me tultii kotii ja se sulkeutu tänne!" mä puolustauduin. Minkä takia Harry multa tivas mitä mä olin tehnyt? Se, että mä yritän selvittää, mikä Glol on, ei tarkota sitä, että mä olisin tehnyt sille jotain.
"Miks Gloria itkee?" Zayn kysy yhtäkkii meidän takaa kädet nyrkkiin puristettuna.
"Mä vannon mä en tiedä!" huudahdin Zaynin ja Harryn vihasille kasvoille. Vilkasin Glota, joka edelleen keinutti itteensä nurkassa, ja sain Zayninki suuntaamaan katseensa sinne.
"Siis mä jätän teidät kahestaan pariks tunniks.. Ja LÖYDÄN GLON TÄÄLTÄ ITKEMÄSTÄ?" Zayn räjähti mulle, ja suuntas nyrkkinsä täysillä mun naamaan.
-ZAYN-
"Zayn!" Glo kirkas ja kompuroi Niallin luo. Poika piteli poskeaan ja nenäänsä samaan aikaan, ja Glo yritti pyyhkiä nenästä tulevaa verta pois.
"Älä lyö", tuo aneli multa istuen lattialla kattoen mua surullisesti. Mua kadutti se, et mä olin raivostunu Niallille tolleen. Ehkä sillä ei ollutkaan mitään osaa eikä arpaa tähä juttuu, vaa se oli vaa ollu vääräs paikas väärään aikaan.
"KUKA LÖI NIALLIA?" kuulu Liamin vihanen ääni mun takaa. Voi ei.. Täst ei tulis mitään hyvää.
"Mulla on kaikki ookoo", Niall mutis puristaen nenänvartta estääkseen verta vuotamasta ihan hirveesti. Mun katse osu Glon käsiin, jotka vapis, kun se silitti Niallin tukkaa. Louiskin oli ilmestyny jossain vaihees, joten meillä oli taas koko porukka kasassa. Louis vilkuili meitä vähä kummallisesti, ja kysyvänä, ja silmäili Niallia, joka makas lattialla pää Glon sylissä.
"Glo mitä täs nyt tapahtuu?" Harry kysy mun vierestä, ennenku mä ehin ite esittää saman kysymyksen. Glo avas suunsa sanoakseen jotain, mut uus vavisuttava itkunpuuska esti sen puhumisen. Mä en pystyny enää vastustaa itteeni, vaa menin vetämään Glon omaan syliini, periaatteessa sitte jättämällä Niallin lattialle yksin makaamaan.
"Glo, mun pitää tietää, mikä sulla on. Mä en voi muuten auttaa", mä hyssyttelin tota, ja keinutin mun sylissä, ja muut pojat lähti jonnekki jättäen meidät kahestaan.
"Sä et voi auttaa mua", toi mumis.
"No kerro edes mikä sulla on niin mä voin yrittää auttaa", mä yritin epätoivosena. Mä en voi vaan kattoo Glon itkemistä, ja seisoo -tai istuu- vieressä ja antaa sen itkee, koska mä en tiedä mikä silla on. Glo vääntäyty kattomaan mua silmiin.
"Zayn, mä näin Stephenin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti