-ZAYN-
"EIPÄS! SE OLI MULLA ENSIN!" kuulu keittiöstä kova naisen ääni. Nii-i, kukakohan sielä taas mekastaa.
"Mut mä kävin ostaa sen kaupasta!" Niall kilju sielä myös. No, ainakaan se ei huuda siivoojalle.
"No oisit kirjottanu nimes siihen, koska tää on nyt mun!" Glo kilju tolle takas. Hierasin mun silmiä, ja kävelin hiljalleen keittiöön. Kumpikaan ei huomannu mua, niillä oli liian kiire riidellä mansikajugurtist.
"Et sä voi sitä ottaa!!" Niall huus järkyttyneenä.
"Mä otan täst vaan yhen kulhollisen ja sä saat loput!" Glo kilju tolle takas, ja alko kaatamaan, mut Niall yrittää estää tota, ja jugurttia lens lattialle, seinille, ja molempien päälle.
"Noni sä ite heität tätä sun kallisarvost jugurttias hukkaan!" Glo kilju. Oikeesti, tolla on niin kova ääni, että se sattu täyttäessään koko keittiön.
"Ei se mun syy ollu!" Niall kilju ja liukastu jugurttiin. Glo kaato Niallin naamalle jugurttia.
"NONII! SYÖ SYÖ SYÖ SÖIS JO!!" tuo kilju. Tyttö kaato kuppiinsa jugurttia, ja jätti purkin pöydälle.
"Hei, muru", tuo huikkas mulle ohi menne, ja mä sain jugurttisen pusun poskelle. Niall nauro lattialla jugurtin keskellä, ihan kamala sotku.
-GLO-
Justin tuli sitte uudestaan käymään, ku se oli virallisena ja vaikutusvaltasena soitellu muutaman puhelun.
"Totaa, niin että mä tulin hakemaan sua laulamaan meidän levy-yhtiön pomoille", tuo virnisti mulle.
"MITÄ?! Et viittiny ilmottaa niinku ees vartti sitte, et mä oisin ehtiny oksentaa hermostusoksennukset!" huusin. Pojat halaili mua ja toivotteli onnee, joka oli iha mukavaa, koska ne kaikki hais tosi hyvält. Paitsi Niall, joka hais vähän äklösti mansikkajugurtilta. Hyi.
"Jännittääkö?" Justin kysy autossa. Nyökkäsin purren mun huulii. Yhtäkkiä mulle tuli tosi ällö maku suuhun, ja mä tajusin, että olin purru huuleen haavan. Mä vilkasin Justinia, joka keskitty tiehen, ja yhtäkkii mua alko kauheesti naurattaa. Justin vilkas muhu - taas - vähä kummissaa.
"Mikä sulle tuli?" tuo ihmetteli, kun mä vaan nauroin vedet silmissä.
"Mä vaa mietin et jos sä oisit vamppyyri, nii nyt sun pitäs pussata mua, koska mul tuli huulee haava", mä sain sanotuks, ja repesin taas. Justin naurahti, mut en oo varma kumpi siitä oli huvittavaa; mä vai mun vamppyyrijutut. Koht me oltii perillä sellasen ison mustan rakennuksen luona.
"Hei, eiks sun yhtiö ollu jossai Los Angelesis tai missä ny olikaa?" kysyin.
"Joo, tää on yksdeen levy-yhtiö, johon mäki nyt oon liittyny, ne oikeestaan pyys mua taivutteleen sut, koska sä et kuulemma suostunu ku Zayn pyys.." Justin paljasti, ja mä läppäsin sitä takaraivoo.
"Kivat salajuonet teillä", tuhahdan, mut jatkoin kuitenki Justinin perässä sisälle.
"Ootko sä Gloria Blue? Olen Michael" ystävällisen, mutta tiukan tuntune mieshenkilö kysyi kätellessään mua. Nyökkäsin, ja vilkuilin hermostuneena mun ympäristöä. Mä purasin pielesti huulta, ja yhtäkkii mulle tuli taas mieleen se Justin-vamppyyri, ja mulla on ongelmia pitää pokka.
"Sä laulat meille ensin täällä, ja sitten me testataan miltä se kuulostaa levyllä, ok?" Michael varmisti multa, vaikka ei se kysymykseltä kuulostanukkaan. Michael istu tuolille, ja sano mulle, että muista eläytyä. Mä mietin hetken, et mitä laulaa, mut sitten mulla tuli mieleen. Cher Lloyd oli mun idoli - Justinin jälkeen tottakai - ja Cher esitti X-factorin koe-esiintymisessä Keri Hilsonin version Soulja Boyn Turn My Swag Onista. Mä päätin siis laulaa sen, koska mä ajattelin, että se tois mulle onnee. Mun lopetettua Michael katteli mua päästä varpaisiin, ihan liia pitkää, joten mä rykäsin vähä äänekkäästi.
"Haluisitsä sanoo jotain?" mä tokasin, ja Justinin katse singahti muhun kauhistuneena. Niijaa, tollast ei ois ehkä kannattanu sanoo.
"Tytössä on asennetta. Pidän siitä", Michael kertoili Justinille.
"Hei anteeks mäki oon tääl älkää puhuko niinku mä en ois täällä!" huudahdin, ja Justin mulkas mua taas. Noh, yks tukeva papparainen ei voinu tuhota mun elämää.
"Mennään studioon, Gloria", Michael sano mulle, ja lähti johdattamaan mua tän talon uumeniin.
"Sano Glo vaan", naurahdan tuolle, ja oon kuulevinani Justinin tuhahtavan jossain takanapäin.
"Eli täs on sanat, musiikki tulee sun kuulokkeista, yritä laulaa mukana", oli Michaelin neuvot, ennenku meni sen yhen nörtin kanssa sen nappulapöydän ääreen. Muutama kerta mun piti yrittää - okei, siinä meni kolme tuntia - ennenku sain biisin omasta mielestäni sillä taval iha okeiks. Justin toi mulle nauhotustilaan vesipullon, ja kertoili mulle, miten biisi kuulosti tosi hyvält, ja niin edelleen.
"Se on sit muuten sun ensimmäinen single", Justin sano niinku se ois normaaliki asia. Niisiis mitä?! Siis tää biisi oli ihana ja kaikkee, mut mulle? Mun elämä oli hyvää vauhtii muuttumas täydelliseks.
"Gloria!" kuulu Michaelin käskevä ääni jostain, ja mä melkein automaattisesti lähin pikakävelyä sinneppäin. Mies ojens mulle levyn käteen.
"Onks tää...?" mä alotin, ja katoin Michaelii ja Justinii kumpaaki vuorotellen.
"Sun single? On. Me mainostetaan sitä ensin hetki, sitten me laitetaan se iTunesiin ja Spotifyihin, ja kohta sä pääset jo kuvaamaan musavideoo", Justin infos mua tyytväisenä siitä, että oli tienny.
"Mut eihä täs menny ku päälle kolme tuntii, ja te ootte ollu nii avuliait, ja tää oli nii helppoo.. Kiitos iha hirveesti molemmille!" mä huudahdin, ja vedin Michaelin ja Justinin halaukseen.
"Ja sä sielä nappuloiden luona; kiitti sullekkin!" huudahdin, ja hypistelin mun uutta singlee innostuneena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti