3. -GLO-
"Sähän voisit tulla meille täks yöks, ois kivempii lähtee aamul, ja meil on NIIN paljon puhuttavaa", tuo sanoi ja iski silmää.
"Wow, mister Malik, sähä etenet nopeesti", kiusoittelin tuota.
"Eiku oikeesti. Mä voin lähtee sun kaa pakkaa, tai jotai?" Zayn kysyi. "Mä haluisin puhuu sulle kahen kesken, niinku good old times", tuo jatkoi kuiskaten. Good old times. Ennen me aina jaettiin kaikki salaisuudet. Mä, Zayn ja Niall, ja se oli meidän jengi.
"No okei sitte, lähetään pakkaamaan", päätin hymyillen.
"Tuu repparii", Zayn sanoi ja kääntyi selin muhun. Hyppäsin tuon selkään. Tuo jotai paapatti siitä etten painanut mitään, vaikka suursyömärinä tiesin, että tuo sanoi sen vaik kohteliaisuudesta.
"Mun auto on toi hopene tuola", sanahdin pojalle, joka nyökkäsi ja lähti kulkemaan autoani kohti.
"Uskallanksmä tulla sun kyytiin?" tuo kysyi ilkikurisesti laskettuaan mut alas.
"Glol on ADHD, Zayn! Mä miettisin uudelleen!" Niallin naurava ääni kuului pihalta. Virnistin Zaynille, joka katsoi mua hämmentyneenä.
"Oikeesti?" tuo kysyi nauraen sitten. Nyökkäsin, ja istuin autoon. Zayn teki samoin.
"Sopii toi punanen muuten sulle", tuo sanoi hymyillen.
"Kiitti, mä harkitsin kyl myös sellast Emeli Sandé- tyylistä, et sivut ois lyhyet.. Vähänku sulla. Oltais oltu samiksii!" nauroin ja vilkaisin tuota. Tuokin hymyili mulle. Sitten mä heräsin mun haavemaailmasta, missä mä vaan tuijotin Zaynin kasvoja jostain syystä, ja starttasin auton.
"Sust on tullu sulone", huomautin vilkaisten poikaa, ja keskittyen sitten taas tiehen.
"Voi kiitos, Glo, ethän säkään hassumpi oo", tuo sanoi ja mä nauroin tuolle.
Viimein olimme perillä suuren kerrostalon luona, missä mä asuin.
"Gloria, kerrostalo?!" Zayn oli mukamas järkyttynyt.
"Älä jaksa! Ei mulla oo varaa parempaa", tokaisin tuolle.
"Mä voin ostaa sulle, mul on sitä rahaa if you know what i mean. Tai viellä parempi, muuta meille asuun!" tuo sanoi. Ensin ajattelin, että sen täytyi olla läppä, mutta sitten näin Zaynin toiveikkaan ilmeen.
"Siis ootsä tosissas? Saat nyt jokatapaukses viettää mun kaa aikaa about viis kuukautta tuol kiertueel, luulen et saat must silloin jo tarpeekses", toppuuttelin tuota, ja painoin hissin nappia.
"Mä toivoin ain silloi skidinä, et sä oisit muuttanut meille", tuo sanoi hiljaa ujosti hymyillen.
"Aww, Zayn, sulosta", lässytin, ja tuon punastui. Tosi sulosta. Hissi tuli, ja me astuttiin sisään. Zayn pajatti mulle jotain Harryn hiuksista, kunnes hissi pysähtyi. Odotin kärsivällisesti, et ovet ois auennu, mut sitte tajusin, et me ei oltu ees missään kerrokses. Hissi oli pysähtyny kahden kerroksen väliin.
"Noni, nytkö tää nyt sitte pysähty", Zayn manasi ja potkaisi ovea. Katseeni lipui hissin harmailla seinillä, joissa oli jos jonkinnäkösiä julisteita, lappuja ja paljon likaa. Sitten katseeni kiinnittyi luukkuun, joka oli hissin katossa.
"Hei, tossa on tollanen luukku. Jelpikkö vähän?" viitoin Zaynia tulemaan luokseni. Tuo auttoi mua, lyhyttä tyttöä, ja mä kiipesin luukusta ylös, hetken avaamisongelmien jälkee tosin.
"Okei, tuu", sanoin ja autoin Zayninkin pois hissistä. Tuo oli mua ainakin pään pidempi, joten tuolla oli vähemmän vaikeuksia kuin mulla.
"Hei tsäyni, sähän et paina mitää. Syötkö sä mitään?" kysyin äitimäisesti ja kurtistin kulmiani muka tosissani. Zayn naurahti ja lähti kiipeemään huoltotikkaita pitkin ylös mä perässään. Hissi lagas jotenki silleen, että hissi oli jäänyt puoleenväliin, mutta neloskerroksen ovi oli auki. Normaali ihminen ois ehkä jääny hissiin ja soittanut - ja odottanut - apua, mutta mä ja Zayn, Zaynin seura sai mut aina ylikierroksille, tekeen mitä vaan, melkeen ku supermies. Nii tai nainen. Huohottaen sain vielä viimeiset portaat kiivettyä, ja sitten kiipesin ovesta ulos. Tai sisään, miten sen nyt ottaa. Kaivoin avaimet taskustani ja avasin oven. Mun asunto oli pieni, mut mulle just sopiva, mähä asuin yksin. Siel ei viel ollu hirveesti tavaraa, jote pakkaamistakaan ei olis paljoo mitää.
"Gloooooo, mikä koppi tää oikee on?" Zayn kysyi laiskasti ja lösähti mun sängylle makaamaan.
"Älä jaksa valittaa täst kokoaja, ethä sä ees asu täällä. Ei mulla oo rahaa asuu sellasis kartanois mis sä ja muut yksdeen pojat asutte", naurahdin ja nostin matkalaukkuni Zaynin viereen.
"Ja noin pieni matkalaukkuki! Mikä tyttö sä oikee kuvittelet olevas?" tuo taas kiusas mua.
"Just", päädyin vaan sanomaan, koska tottahan se oli. Olin onnistunu suht surkeesti tyttönä olemisessa. Kukaan poika ei huolinut mua, usein sen takia, koska mulla just oli ADHD, ja sit jotenki häiritsin niide rauhallista elämää tai jotain. Ja sit kans tää, et mun lempivaatteita oli hupparit, topit, farkut ja lökärit. Nii, ja kaikki mun loput rahat menikin sitten lainojen ja verojen maksamiseen ja kaikkeen muuhun kakkaan. Siinä pakatessani Zayn katseli mua ja vihdoi sanoi:
"Mä tota seurustelin.."
"Joo niin mäkin yritin Suomessa, ei mitää hyvää tulosta, mitä sitten?"
"Joo, tota mä vaan ajattelin varottaa, että kun mä jätin sen, niin se sekos, ja kaikki mun naispuoliset kaverit on saanu kokee sen ahdisteluu plus muuta sellasta mukavaa, että jos joku sekopää seuraa sua tai soittelee sulle tai muuta sellasta, niin sanot vaan mulle."
"Ahaaaaaa, mielenkiintosta. Mikä sen nimi on?"
"Carolina."
"Okei, mut hei, mä olisin nyt valmis, mennäänkö nyt teille?" kysyin. Zayn katsoi mua ensin sellasella 'jäädään'- ilmeellä, mutta nyökkäsi sitten, ja otti mun matkalaukun.
"Eikä tää ees paina mitään! Tyttöjen laukut painaa ain miljoona kiloo, taas yks tyttövajake", tuo naurahti. Joo, just.
Pienen ajomatkan jälkee me oltiin taas poikien talolla. Sisällä me löydettiin kaikki pelaamassa jotai futispeliä.
"Mä haluun et Glo muuttaa meille", Zayn sanoi yhtäkkiä.
"Häh? mut Zayn.." aloitin, mutta Niall keskeytti mut.
"Joo, se vois olla kivaa", Niallkin sanoi.
"Mut eihän muut pojat edes tunne mua. Ne tuskin haluu taloonsa ventovieraita kastelemaan niiden pyyhkeitä ja muutenki tänne häiritsemään teiä poikaboksi- meininkii, vai?" kohotin kulmiani.
"No se menee kyllä silleen, etää Zaynin ja Niallin kaverit on meidänkin kavereita", Harry sanoi hymyillen.
"No mut jokatapaukses, oon teiän kaa seuraavat... liikaa viikkoja, ehkä siinä ehtii sitten tutustua ja kyllästyä", naurahdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti