2. -GLO-
Istuin autooni ja katsoin lappua. Tajusin etten tunne koko kaupunginosaa, joten kaivoin puhelimeni, jossa on navigaattori. Syötin osoitteen ruutuun, ja lähdin ajamaan. Mitäköhän Zayn ajattelis? Siitä on kuitenkin viis vuotta. Ajoin ison valkean talon eteen. No, rahaa ei ainakaan olla säästetty, ajattelin. Paitsi että niitähän on viis, rahat yhteen ja niin edelleen. Astelin pihapolulla, joka oli kiveytetty harmaalla kivellä, ja joka kiven kohdalla mun teki mieli juosta karkuun, mutta toisaalta, miks? Toisaalta halusin nähä Zaynin, joka oli yhessä vaiheessa mun koko elämä, ja jota mä oon silloin tällön ajatellut viimesen viiden vuoden aikana. Olikohan se ajatellut mua? Pudistin nää ajatukset mun päästä ja pimpotin ovikelloa. Oven tuli avamaan kiharatukkainen poika, jonka tunnistin kuvien Harryksi.
"Öö moi, mä ettisin Zaynia", sanoin punastuen, ja annoin katseeni lipua siihen vähäiseen osaan eteisestä, mitä mä nyt satuin näkemään. Pojan -siis Harryn- suu kaartui ilkikuriseen hymyyn.
"Venaa iha hetki", tuo sanoi mulle. Sen sanottuaan tuo kääntyi talon sisäosaa kohden.
"Zaayn! Tääl ois tämmönen söpö punapää, joka ettii sua", tuo huusi ja mä punastuin viellä enemmän. Hei, olen paloauto.
"Siis häh? Enhä mä tunne ketää punapäät, sen täytyy olla joku fani.." Zayn mutisi tullessaan etupihalle. Poika tuijotti mua ikuisuudelta tuntuvan ajan.
"Glo?" tuo henkäisi lopulta. Virnistin. Zaynin suu loksahti auki ja tuo juoksi portailta luokseni ja kaappasi mut syliinsä ja rutisti tiukkaan.
"Mul on ollu ihan tajuton ikävä", tuo mumisi mun hiuksiin.
"Hei nii mulki sua", nauroin. Zayn oli aina ollu mulle ku veli.
"Siis Glo, mitä sä teet täällä?"
"Mä tulin kotii. Must tuli täysikäne ja tulin takasin ja nyt asun täällä", selitin yhteen hengenvetoon.
"Tosi jees et oot takas", tuo sanoi hymyillen. Sitten hänen hymynsä hyytyi.
"Hei, mikä tuli?" kysyin ihmeissäni.
"Meil alkaa huomen kiertue, just ku mä tapasin sut taas", tuo sanoi huokaisten. Seuraavaksi tuo sai selvästikin idean.
"Kene luona sä asut?" tuo kysyi.
"Yksin. Kui nii?" vastasin kysyen.
"Jos sä lähtisit meiä mukaa! Eiks ois siistii?"
"Joo, mut entä kaikki muut pojat?"
"POJAT! Tänne", naurahdin Zaynin käskylle, sillä voin vaan kuvitella kun tuo komentaa koiraa. Hetken kuluttua pihalle ilmestyivät Harry, Liam ja Louis.
"Harry, Glo, Glo, Harry", Zayn esitteli.
"Liam, Glo ja niin edelleen."
"Louis, Glo. Noin tässä ois nyt nää esittelyt." Silmäilin poikia. Kaikilla oli ruskeat hiukset, paitsi Zaynillä mustat, ja Niallilla blondit, mutta se ei ollu just nyt tässä, joten sitä ei laskettu.
"Zayn silla on vaa kalsarit", keskeytin pojan reveten. Kaikki muutkin pojat repesivät mun huomautukselle.
"Haluutko että paitaki lähtee?" tuo kysyi kiusoittelevasti.
"JOO", huudahdin, ja peitin sitten suuni. Hemmetín hölösuu, ajattelin heti perään. Zayn virnisti ja otti paitansa pois. Mun ilme oli varmaa näkemisen arvone, mun suu ei meinannu mennä kiinni.
"Kato sitä", Harry sanoi Liamille, ja molemmat repesivät.
"I like it", sain sanottua, ja iskin silmää. Samassa punainen auto kaarsi pihaan. Vilkaisin autoa, ja huomasin rekkarin: ANN-13. Ei hitto, ajattelin ja virnistin.
"Ooks tavannu Niallin tyttöystävän?" kuiskasin Zaynille.
"Joo, ihan järkky tyyppi", tuo sanoi naurahtaen mun korvaani. Tuon lämmin hengitys sai kylmät väreet mun selkään. Autosta nousi Niall.
"Moikka Annie. Kiitti kyydistä. Joo, lupaan soittaa. Joo, miten vaan. Joo, nähään", tuo sanoi selvästikkin turhautuneena.
"Hei Niall, Glo on tääl", Zayn huudahti iloisesti.
"Mä tiiän", Niall naurahti.
"Häh, miten?" Zayn hämmästeli.
"Me nähtiin kahvilassa pari tuntia sitten. Glo sai mult meiä osotteen, ja se halus yllättää sut, Zayn", tuo kertoi. Zayn vilkaisi mua hymyillen, ja hymyilin tuolle takaisin.
"No mut, hyvä et säkin Niall oot nyt siinä, niin ajattelin kysyy, et käviskö teille, jos Glo lähtis kiertueelle mukaa? Harry, Liam ja Louis, Glo on oikeesti tosi kiva, ku siihe tutustuu", Zayn esitteli ideaansa pojille. Pojat hyväksyivät idean, ja huomenna ois sitten lähtö.
"Monelta?" osoitin kysymykseni Zaynille, ja varjostin kädelläni silmiani, koska aurinko paistoi silmiini.
"Noo, kuudelta olis lähtö, ja me mennää junal", tuo vastasi hymyillen pahoittelevasti.
"Okei, eli tosi aikane lähtö", sanoin irvistäen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti