9. -GLO-
”Glo. Glo? Hei Säihkis”, kuulu epämääräsii äänii mun ympärilt, ja mä havahduin mun unesta. Näköjää mä olin nojannut Zayniin ja nukkunu siinä.
”Oho sori”, mä hymyilin Zaynille pahottelevasti. Tuo nyppi muutaman mun punasist hiuksist mustalt paidaltaan, ja kohautti olkiapäitää.
”Ei mitää”, tuo sanoi ja naurahti mulle. Koht mä tajusin, et me ollaanki paikallaa.
”Ollaanksme perillä? HOTELLISSA?” huudahdin ilosena siitä, ettei tarvinnu nukkuu missään sohvalla. Harry naurahti, ja taputti mun olkapäätä.
”Joo. Ja Glo sulle on oma huone”, tuo ilmoitti mulle.
”Oikeesti?! Ettei mun tarvii jakaa kenenkää kaa? Mut Hazza eikai täst oo liikaa vaivaa? Koska jos on nii voin kyl jakaa jonku kaa”, pajatin ja pojat pudistelivat huvittuneena päitään.
Respassa olevan tytön silmät laajeni, kun se näki pojat. Mä vilkasin poikia nopeesti, ja sit tajusin, että tyttö tujotti sen takii, koska pojat oli kuuluisii. Tää oli yks asia, tää kuuluisuus, minkä mä olin unohtanut ihan kokonaa junassa. Tyttö kuuli vasta neljännellä kerralla, kun me kutsuttiin, se oli nii syventyny tuijottamaan Harrya.
”Eli Tomlinson, Styles, Horan, Payne ja kaks Malikii?” tyttö varmisti. Hei, hetkinen, kaks Malikia? Vilkaisin poikia, jotka vilkuili mua virnuillen takasin. Tallasin mun vieressä seisovan Harryn varpaille. Tyttö – nimeltään Sally – katteli mua arvioivasti, vähän ärtyneesti. Rykäsin suht äänekkäästi, ja Zaynin käsi – joka oli taas jotenkin eksyny mun käteen -, puristi mun kättä lujempaa. Poika puri huultaan ettei nauraisi, se ei kai itsekkään ollu ollu tietone tästä 'ylihauskasta' vitsistä.
”Hei, olen Sally Cook, ja olen teidän käytettävissänne, mitä haluattekin”, Sally kerto meille, ja jatko, ”Jos haluatte, voimme vaihtaa huoneita vielä, jos haluatte samoihin huoneisiin.” Sally vilkuili muhun ja Zayniin vihjailevasti. Huokasin, kohta tää alko meneen jo yli. Harry oli jo ehtimässä sanomaan jotain, mutta mä ehdin väliin.
”Ei me nyt haluta vaihtaa mitään, mut voitasko me nyt päästä meidän huoneisiin kiitos?” pyysin vähän kärkevästi, mut anti olla, itepähän alko vihjaileen. Sally nyökkäs ja käänty kohti avainkaappia, ja mä mökötin. Tottakai se oli vaan vitsi ja niin edelleen, mut oikeesti?
Meidän huoneet oli mahtavat. Iso, vaaleasti sisustettu huone, missä oli tooodella iso sänky, ja isot ikkunat.
”Wooow”, mä huokasin, ja rojahdin sängylle. Koht kuitenki kuulu ovelta koputus, ja Louis tuli sisään. Kaappasin nopeesti yhen tyynyn sängylt ja heitin sen Louta päin.
”Glo, sori, mut oli kyl ihan pakko. Olisit nähny sun ilmees ku et ollukkaa Blue vaan Malik”, Louis sano nauraen kippurassa. Tuhahdin ja osotin tolle ovea.
”Mene, koira”, tokaisin, ja tuo lähti alistuneena. Koht mun puhelin soi.
”Haloo?” vastasin siihen.
”Hei, Säihkis! Meidän stylistit ja kaikki on täällä, joten tuutko tänne kokoontumistilaan”, Liamin ääni kuului innostuneena.
”Ööh, pitäskö mun osata jotenki suunnistaa sinne vai?” ähkäsin.
”Zayn on vielä siel ylhäällä, sen huone on sun huoneen vieressä, joten hae se, se osaa kyl tänne”, Liam neuvoi, ja mä sanoin sille jotain epämäärästä, kuten 'moikka, nähään kohta'. Hetken mä mietin, mistä se oli saanu mun numeron? Mä työnsin mun puhelimen taskuun, ja lähdin ulos mun huoneesta.
Zaynin huoneen kohdalla mä sen kummempia koputtelematta astuin sisään, ja löysin sielt Zaynin, ilman paitaa, unessa – vau miten nopee nukahtaja – kuulokkeet korvilla. Mä hiippailin hakemaan kuulokkeet ja sen puhelimen siltä, ja tuo vain kääns kylkeä. Laitoin ne kuulokkeet korville, ja tajusin, että mä kuuntelin Zaynin ennenjulkasematonta musiikkii. Vilkasin sen näyttöö, ja luin, et sen nimi oli 'Glo's song'. Varmaa joku toinen Glo.. Toivottavasti. Mä painoin next- nappia, ja tajusin taas kuuntelevani jotain outoo. Nimittäin mun omaa laulua. Äänitettä, missä mä lauloin poikien biisiä What Makes You Beautiful. Älähdin ääneen, liian lujaa, koska Zaynin unet loppu siihen.
”Sä äänitit sen!” mä kiljasin, ja hautasin mun pään tyynyyn.
”Glo, mä..”
”SENKI KUSIPÄÄ!!” mä kiljuin taas, ja hyökkäsin pojan kimppuun, niin että me molemmat lennettiin sängyltä lattialle.
”Mun pitää poistaa se!” huusin kömpien sängylle hakattuani ensin Zaynia pikkusilla nyrkeilläni rintaan.
”Se nyt on ihan turhaa, viet multa vaan sun laulus kuuntelemisen ilon, etsä kyllä kauheesti lauleskele muuten. Ja mä lähetin tota jo yhelle levy-yhtiölle, missä mun yks kaveri on töissä”, Zayn sano, ja mä jähmetyin niille sijoilleni.
”Mitä?”
Zayn vaan katso mua huvittuneena vierestä, kun mä olin ihan jähmettyneenä ja tuijotin sitä ku pelästyny peura.
”Siis sanoiksä, et sä toteutit mun elinikäsen unelman puoles tunnis?!” kiljasin ja juoksin Zaynin syliin. Poika oli selkeesti vähän hämmentynyt mun mielialanmuutoksest, mut nosti mut ilmaan iloisena.
”Eli sä et oo vihanen?” toi kysy.
”Miten mä voisin olla, jos sä just lähetit mun laulua levy-yhtiölle?” naurahdin. Tuokin vaa nauroi mulle, ja me lähettiin alakertaan.
myöntäkää et toi on söpöin ihmine kene tootte ikin nähny :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti