6. -GLO-
"Glo", kuulu hellä ääni mun korvan vierestä.
"Mmh?" mumisin painaen mun päätä ja kasvoja tiukemmin siihen pehmeeseen ja lämpimään, minkä päällä mä makasin. Se kohoili hengityksestä rauhallisesti, ja liikahti pienesti. Hetki.. hengityksestä? Avasin mun silmät, ja tajusin, et katoin suoraan Zaynia silmiin. Mä räpyttelin hetken mun silmii, ja punastuin sitte, ku tajusin, et olin nukkunu - Hetkine, mite kaua? Ihan sama - Zaynin sylissä.
"Iltaa hirviö", Zayn naurahti. Tuo hymyili sulosesti, enkä saanu mun katsetta irti tuon kasvoista. Äkkiä tajusin, et siinä mä hölmönä makasin ton sylissä, läpsäsin itteeni vähän turhan lujaa poskelle, ja kierähdin mahalleni lattialle.
"Hirviö?" ähkäsin ja yritin mulkaista poikaa murhaavasti, mut selvästikkään en onnistunu, koska sain vaan Zaynin virnistämään huvittuneena.
"Njoo, koska sä et tykkää siitä, et ilmasen mitenkää, et mun mielest oot kaunis, joten en voi sanoo kaunotar, jote sanoin hirviö", poika selitti hymyillen. Tuhahdin, mut kuitenkin punastuin paljastavasti, tunsin pukkauksen mun toisella puolella.
Nostin mun päätä, ja käänsin mun päätä toiseen suuntaan laskien mun toisen posken lattiaan - makasin edellee mahallani siinä, mihin olin pudonnu. Mun toisel puolel oli Louis samalla tavalla makaamassa lattialla, poski lattiaa vasten, kädet levällään, katse mussa. Kaikin puolin huvittava näky.
"Moi", mumisin lattiaa vaste.
"Tää on oikeestaa sillee mukavaa", Lou ihmetteli ja sivuutti mun tervehdyksen. Mä nyökkäsin osoittaen tuolle, et olin samaa mieltä. Yhtäkkii mut valtas pakottava tarve tökätä Louisii poskee. Ja niihä mä teinki. Ja sitten helvetti pääs valloillee. Salamannopeesti tuo hyökkäs mun kimppuu. Nii paitsi et tää ei tökkiny, se teki sitä, mikä pääsee aika korkeelle mun entykkää- listalla. Kutitti. Vitsivitsi, en mä sellasia listoja pidä, mutta silti.
Mä en ollut kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon tyynyjä tää sisäls tää vaunu. Kaikis niist oli hyötyy ku heittelin niit ja hakkasin Louu niil. Vähän mun hommaa vaikeutti se, et olin Louisia noin päätä lyhyempi. Mä hiivin Loun taakse ihan hiljaa, ettei toi huomais. Kurotin mun kädet sen hartioiden yli ja vedin ne hiljaa pitkin sen ihoo takas mua päin. Mä tunsin kuinka sen lihakset jännitty mun kosketuksest.. Sit mä purasin sitä olkapäähä.
"Ai saakeli!" Lou huus ja käänty yhtäkkii, iskien sen kyynärpään mun naamaan nii yhtäkkii ja voimakkaasti, et kaaduin lattialle. Hetken mun silmillä tanssi pieniä valopalloja, kunnes lopulta tuli kokonaan pimeetä. Sitä kesti kuitenki vaa pari sekuntia, koska kohta mun ajatus kulki selkeesti. Ai hemmetti että muuten sattu.
"Voi juma Glo! Anteeks", Lou huudahti kattoen mua järkyttyneesti. Siin samas Zayn oli jostai ilmestyny mun eteen.
"Ootsä kunnos?! Monta sormee?!" tuo hössötti hädissään, ja näytti kahta sormee.
"No kuule kakskytseittemä", tokaisin. Zayn katto mua järkyttyneenä. Huoh.
"Kaks", mä huokasin. Pojan kasvot muuttu hiukan rennommaks. Nostin mun käden ton poskelle.
"Miks sä ylireagoit?" kysyin, ja vedin mun käden pois. Tuo nosti omat kätensä mun poskille. Vooi hellanlettas miten suloista.
"Hankkikaa huone", kuului jostain kaukaisuudesta Harryn kiusoitteleva ääni. Punastuin ja vetäydyin pois. Zayn hieroi kädellään niskaansa vaivautuneesti.
"Herranjumala Glo, sun naama!" Liamin ääni kuului tuon kurkistaessa, että mitä ihmettä oli oikeen tapahtunu. Mun kasvojen oikeella puolella tuntui vähä jomotusta, joten mulla ei ollut mitään hajua, miks näillä kaikilla pojilla oli näin iso ongelma. Alistuneena mä astelin vaunun vessaan.
Järkytys. Inho. Yllätys. Hämmästys.
Mun kasvojen oikee puoli oli orastavan violetti. Loun kyynärpään osuma näky selkeesti mun suupielessä, joka oli vähän turvonnut, ja aika liila. Mä värähdin, ku tajusin, minkä värinen mun naama ois huomenna.
"Siel tuli iha hiljast. Kuolikoha se sinne?" kuulu Harryn oven läpi kuuluva vaimea ääni.
"Kato Zaynin ilmettä! En oo ikinä nähny sen naamal tollasta ilmettä", Liamin ääni kuului hämmästyneenä, ehkä vähän innostuneena.
"Totta muuten. Mielenkiintone ilme. Tollane haaveksiva, onnelline, vähä huolestunu.. Plus kaikkee muuta mahollista", Louis säesti. Ovi kolahti.
"Moi pojat", Niallin ääni kuului. Hetken oli ihan hiljasta. Lopulta mä en kestäny hiljasuutta, vaan avasin oven, ja tulin ulos vessasta.
"Voi luoja! Mitä te ootte tehny Glolle?! Voi Glo! Oh my god, kuka teist teki tän?" Niall huusi viimeisen osan raivoissaan, ja mä läpsäsin mun käden ton suulle.
"Niall hyperventiloi, Louis, ihan totta, älä näytä noin järkyttyneenä, oon ihan kunnossa, - uu kiva piirakka Niall - ja Zayn", pajatin, ja Zaynin katse kääntyi ohi vilistävistä maisemista muhun, "lopeta nyt toi tyhmä virnistely."
Niall veti mun käden suultaan pois, ja otti mun kasvot käsiinsä. Voihkasin.
"Ei yhtään enempää minkäänäkösiä jätkämäisiä huomionosotuksia tälle päivälle kiitos", sanoin saaden Niallin hymyilemään.
"Glo, sä näytät ihan kaameelt", poika tokaisi mulle.
"Kiitti", mä mutisin ja Niall veti mut halauksee. "Ja hei, onks toi piirakka mulle? Kiitti", jatkoin, ja nappasin toisen Niallin kantamista piirakoista.
Puoliltaöin kaikki pojat nukkuivat, mut koska olin nukkunu mukavat unet Zaynin sylissä, mua ei väsyttäny. Mä katoin Zaynin nukkuvia, rauhallisia kasvoja, kuuntelin tuon unista tuhinaa, ja kuuntelin pojan hengitystä. Hätkähdin vähä, ku joku kömpi mun viereen sohvalle. Harry.
"Moi", tuo kuiskasi hiljaa, ettei muut pojat kuulleet. Nyökkäsin tuolle, ja poika kieto mun ympärille sitä samaa peittoo, mitä sillä oli itelläänki.
"Romanttista", huokasin, mut ihan vääräl äänensävyllä. Sen olis pitäny olla ivalline, mut täl hetkel en oikee jaksanu keskittyy siihen. Harry kohotti kulmiaan hymyillen.
"Glo hei", Harry aloitti ja tutkaili hetke mun kasvoja mietteliäästi.
"Sun pitäs antaa Zaynille mahollisuus."
"Häh?"
"Sä oot ehkä tuntenu sen aina ja näin, mut viimesen parin vuoden aikana, minkä sä oot ollu poissa, mä oon nähny, miten moni Zaynin juttu jonku tytön kaa ajautuu jotenkin karille. Mut miten se kattoo sua.."
"Okei, lopeta."
Nyt oli Harryn vuoro ihmetellä.
"Zayn ei oo ainoo, jol on ollu vaikeeta sen rakkauselämässä. On mullakin. Mulla oli suomessa poikaystävä, joka paljastuki kauheeks psykoks joka vainos mua, ja lopult pahoinpiteli mut sairaalakuntoon. Sellasist asioist jää arpii, ja sellasien asioiden takii on tosi vaikee luottaa ihmisiin. Zayn on tällä hetkellä.. Mun elämän tärkein ihminen. Mun vanhemmat katkas muhun yhteydet, ku lähin tänne, samoi mun sisarukset. Kai mä sitten tulin takas löytääkseni perheen tai jotai. Mut älä loukkaannu, jos sanon, et jos Zaynil on jotai tunteit mua kohtaa, haluun kuulla ne siltä iteltään. Ja haluun aikaa. Aikaa tutustuu, aikaa rakastuu, ihan miten vaan, mut en haluu edetä nopeesti", selitin hiljaa kuiskaten, eikä Harry ollut hiiskunut kertaakaan koko kertomuksen aikana.
"Vau", tuo henkäisi, ja onnistuin muodostaa pienen hymyn.
"Glo, jos mä olisin tiennyt-"
"Ei se mitään. Et sä voinut tietää", keskeytin tuon kesken lauseen. Osoitin mun kasvoja.
"Oon tottunu, en tunne melkee mitää ku pientä jomotusta. Mut Harry, mua pelottaa. Meinaan, te ootte mahtavinta mitä mulle on ikinä tapahtunu - varsinki ku ollaa tunnettu justjust kaks vuorokaut ja luottaisin varmaa jo henkeni teiän käsiin -, ja pelkään iha tosissani, et sössin tän jotenki, ja jään tyhjän päälle."
Kyyneleet alko vierii mun poskia pitkin. Siitä oli aikaa ku olin itkeny viimeks.
"Harry, mä en haluu et muhun sattuu enää", kuiskasin, ja Harry veti mut halaukseen. Harry nojas vaunun seinään, ja mä nojasin Harryyn. Pikkuhiljaa mun kyyneleet kuivu, ja huomasin, et Harry oli nukahtanu. Vilkasin poikaa, ja hivuttauduin Zaynin luo. Painoin mun huulet ton otsalle, ja silitin sekaisin olevia hiuksia.
"Mä rakastan sua", kuiskasin, ja kyyneleet tekivät taas tuloaan. Ehkä mä näin näkyjä, tai sitten Zaynin kasvoilla karehti pieni hymy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti