UP ALL NIGHT 5 x hazzalla ei tärppää

5. -GLO-

"Ööö..." oli ainoo sana, joka ensin tuli mun suusta. Pojat olivat tuijottaneet mua ja Niallia kohta kymmenen minuuttia. Vilkaisin Niallin puhelinta, joka oli ollut tuon taskussa.

"Gazaaamn, kymmenen minuuttia kulunut, voiko joku sanoa jotain, pliis?" huudahtin epätoivoisena hiljaisuudesta. Mä kuuluin niihin, jotka eivät tykänneet hiljaisuudesta. Hiljaisuus.

"Tuol oli faneja."

Hiljaisuus.

"Tää oli niinku peiteoperaatio."

Hiljaisuus.

"NE MELKEEN TAPPO MUT!!" huusin, ja poikien kulmat kohosivat.

"No ei nyt iha. Mut oisitte nähnyt sen hullun katseen", korostin katse-sanaa ja tein murhanhimoisen katseen, jonka osoitin kaikkiin poikiin vuorotellen. Nyökyttelin mielipuolinen katse naamallani. 

"Glo, lopeta toi mulkoilu, mä nään painajaisia", Louis sano muka peloissaan, mutta virnisti sitten ivallisesti. 

"Siis te näitte faneja, ja vaihoitte vaatteita?" Liam kysy. Liam ei ollu puhunu paljoo, ja tuolla oli aika miellyttävä ääni. 

"Ei. Ensi me oltii menossa syömään", Zaynin kulmat kohos huvittuneesti, "sitten Niall niittas mut lattiaa", Harryn katse singahti muhun äkkiä, "me nähtii ne fanit matkalla ruokavaunuun, ja sitten meidän piti juosta karkuun niitä, ja sit me mentiin vessaan niitä piiloon, ja sitten mä sain idean, että me naamioitais Niall naiseks, eli vaihettais vaatteita. Mä en kyl näyttäny ollenkaa miehelt Niallin vaatteis, koska Niall käyttää tyttöjen vaatteita.", Niall mulkaisi mua sohvalta, jonne se oli ehtiny lysähtää, "Se on epäreiluu. Mäki voisin käyttää poikien vaatteita, jos mä näyttäisin niis nii hyvält ku Niall tyttöjen vaatteissa. Nii no sitte mun idean mukaa me vaihettii vaatteita." Mä jätin Niallin sekoamisen pois selityksestä, "Sitte me mentii niitten fanien ohi, ja vaikka mä varotin tota ääliötä siitä, että sen fanit tunnistaa sen noista siksak-hampaista, ja sitte se vilautti sen sen hurmaamishymyn, ja buuuuum pommi räjähti, ja sitte me juostiin ja loppu onki sitte hiiiistoriaa. Tai tulevaisuutta", puheenvuoron loppuessa mä tajusin, että mä olin puhunu yhteen pitkään putkeen. 

"Hengitä", Harry neuvoi sohvaltaan, mun oli hetken pakko keskittyä hengittämiseen. Siinä ne kaikki sitten mulkkas mua omilta sohviltaa, ja mä kiemurtelin niitten katseiden alla. 

Lopulta Zayn avasi käsivartensa. 

"Tuu tänne, tyttö", tuo tokaisi virnistäen söpösti. Mutristin suutani ja tömistelin Zaynin syliin. 

"Onse meiän Glo aika pakkaus", Harry kiusoitteli, ja mä vaan vilautin sille kieltä. 

"Joo, kyllä mäkin ottaisin tollasen pakkauksen omaks", Loun suunnalta kuului. Mä punastuin, ja painoin mun naaman Zaynin olkapäähän. Poika naurahti, ja tiukensi otettaan musta. 

"Mulla on nälkä", mumisin hetken kuluttua. "Zayn, sä tuoksut ihanalle", jatkoin, ja painoin taas nenäni tuon olkaan. Tunsin tuon hytkyvän pienesti mun alla. 

"Nauratsä mulle?" nostin nopeesti mun pään. Liian nopeesti, koska paukautin mun nenän ton leukaan.

"Au. AU!" huusin ja pidin mun nenää. 

"Voi elämä Glo, miten sä aina onnistut?" Niall huudahti ja lähti hakemaan paperia. Meinasin pysäyttää tuon, varottaa ulkona väijyvistä faneista, mutta mun paidalle valuva veri esti mua ajattelemasta mitään muuta. 

Pian Niall syöksähti hengästyneena takasin ovesta, ja ojens paperit mulle. 

"Diidod", kiitin poikaa puristaessani nenääni papereita vasten. Gloria Blue; kävelevä täystuho. Lysähdin sohvalle ja puristin edellee mun nenää. Mä olin aika haka lyömään nenääni joka jumalan paikkaan, joten tää ei oo mitään uutta, noloo vaan. No, jokatapauksessa pojat pääsee perille mun maagisesta kyvystä rikkoo itteni joka käänteessä. Huokasin, ja tuijotin kattoa. 

En tiiä kuinka kauan aikaa kulu, ehkä kakskyt minuuttia, mut kohta Harry tuli mun viereen istumaan. 

"Pidä kiinni tosta", tuo sanoi, ja osoitti tiettyy kohtaa mun nenänvarres, "ja sit pidä sun päätä suurin piirtein... näin." Otin sen paperin pois hetkeks, koska vuoto oli jo pikkusen laantunut.

"Mä en oo mikää vauva", tuhahdin, ja näytin taas kieltä. No okei, ehkä mä olin vähän lapsellinen persoona, jos puolustaudun asioilta kieltä näyttämällä. Ihan sama. 

"Etpä. Sulla on muuten verta tossa", poika sanoi, ja sipaisi vähän mun hiuksia pois mun naamalta. 

"Jos sä yrität tässä jotenkin flirttailla, niin menee aika metsään", töksäytin tuolle, ja poika selkeästi hämmentyi mun sanoista. Zayn repesi taaempana, ja tuli meidän luo. 

"Styles, must tuntuu, et ennenku sä tunnet Glon, sun ei kannata yrittää mitään, mikä ylittää sellasen jätkämäisen huomionosoituksen", Zayn totesi Harrylle, ja iski mulle silmää. Naurahdin. Harry näytti loukkaantuneelta.

"Voi Hazzaa! Menikös nyt vähän sun yritelmäs pieleen?" Kiljaisin sanan Hazza, joten tuo hätkähti hiukan.

"Hazza? Ookoo Glo, oot näköjää jo keksiny lempinimiiki. Ollaaha me täs jo tunnetty jo kohta kakskytneljä tuntia", poika virnisti mulle. Mulla oli luontainen kyky ärsyttää ihmisiä.

"Joo.. Katotaas. Sä oot Hazza, Louis vois olla vaik.. LIMPPUU! Ja Liam? Limamies? Joo.. se se on. Zayn? Hmm.. Sanoisin ehk et sulone nynny. Ja Niall on tottakai pullukka", luettelin pojat istumajärjestyksessä.

"Pullukka!? Tästä saat maksaa viel! Mikä ite oot? Joku rimpula? No, et oo kyl mikään hirveen laiha", Niall uhmasi, ja mun suu loksahti auki. 

"Niall, turha nyt alkaa uskottelee Glolle, et se ois jotenki vääränkokone. Se on just sopiva", Zayn huudahti omalta sohvaltaan.

"Zayn ala jaksa esittää mitään enkeliprinsessaa!" huudahdin turhautuneena. Miks kaikki oli niin lutusia ja ystävällisiä? Mua varten ei tarvinnu olla mitenkään yliystävällinen. Nii paitsi jos nää on oikeesti näin kivoja, sitten mä olin ehkä väärässä seurassa. 

"No mutku en haluu et sun olo on mitenkään epämukavaa täällä", Zayn puolusteli itteään.

"Muru, mulla oli veli, oon tottunu kaikkiin maailman kiusallisiin, rasittaviin, ärsyttäviin ja muuten vaan raivostuttaviin juttuihin", informoin, koska en ollut varma, tiesikö Zayn mun veljestä, Nicosta, "Joten, pliis. Teidän ei tarvii olla mitenkää ylikivoi mua kohtaa." 

"Mutku mulla on ollu hirvee ikävä. Nyt oot vähänniinku ainoo tyttö porukassa. Jote vois kuvitella, että me kaikki halutaan nyt olla kivoi sulle, ja niinsanotusti hemmotella sua. Katotaa perillä, jos me vaikka löydettäis sulle jotain kivaa", Zayn sano. 

"Mitä?!" ponkaisin seisomaan; verenvuoto oli tyrehtynyt. "Ei. Ehei. Mietikää nyt, te joudutte kestää mua aika kauan, ja sit kelaatte viel, et 'jos tää Glo-tyttönen tästä vielä ryöväis kaikki meidän rahat.' Ei! Et TODELLAKAAN saa ostaa mulle yhtään mitään. Kukaan teistä. Ihan tälleen infoks", kimitin erittäi ärsyttävällä äänellä. Zayn tarrasi mua vyötäröstä, ja veti syliinsä istumaan. 

"Kyllä sä vielä muutat mieles", tuo kuiskasi painaen huulensa mun hiuksiin.

"ZAYN!? Sä teet mut hulluks! Kokoajan sitä ollaan latelemassa ystävällisyyksiä ja ottamassa intiimiä kosketusta, mitä hemmettiä?! Zayn, ainakaan viime kerral ku mä ajattelin asiaa, me ei taideta seurustella, vai?" tivasin tuolta hämmentyneenä. Zayn vaan nauroi mulle. 

"Anna mä nyt hellin mun tyttöö ku mul oli nii ikävä", Zayn vaan sanoi huvittuneena, eikä päästänyt musta irti, vaikka yritin päästä vapaaksi. 

"Mikää sun tyttös oo", tuhahdin, mutta otin kuitenkin paremman asennon pojan sylissä. Kai mä sitten lopulta nukahdin siihen, kun kello läheni neljää.