UP ALL NIGHT 13 x the red carpet

14. -GLORIA-

"Niall katokatokatokato nyt!!" kiljasin, sadannetuhanne kerra sinä iltana. Me oltii saavuttu juhlapaikan parkkipaikalle, ja mä aloin aina tyrkkiä lähimpänä olevaa miehenalkua, kuiskailemaa kiihkeesti siitä julkkiksesta, kenet millonki näin. 

"Joo, siellä on Rihanna, mä nään ihan saman kuin säkin, ja oon nähny monta kertaa ennenki", Niall huokas mulle turhautuneena. Nostin mun olkapäit hivene ylöspäi, ja näytin muka viattomalt. 

"Punane matto!" mä kiljasin yhtäkkii taas, ja Niall läppäs käden mun suulle. 

"Nyt Glo, hymyile kaunista hymyäs ja nii edellee, puhu jos on pakko, älä irrottaudu Zaynin käsipuolest ku te kävelette punasella matolla, vilkuttele ja hymyile ihmisiä, äläkä varsinkaa kilju VAIKKA näkisit Justin Bieberin, mä tiedän, miten paljon sä tykkäät siitä ja sen musiikist, mut sä voit puhua sisällä kene kaa vaa haluut." Nyökkäsin hitaasti, ja kelasin mielessä neuvoja, joita samoja Niall kertoili nyt tytölle, kenen kaa oli menossa, mut vaa ottaen Justin- osan pois. Hymyilin ittekseni. Ihmee hyvin Niall hillitti ittensä, jos miettii sen omaa fanitusta Justinii kohtaa. 

Zayn mut käsipuoleensa, ja hymyili hurmaavasti.

"Seuraavan kulman takan on kamerat ja fanit ja nii edellee, jote kannattaa alkaa hymyilee jo, kuitenki haluut varmaa näyttää hyvältä mun kaa", Zayn höpis, korjas omaa kampaustaan, katto mua, ja korjas munki kampausta. Hymähdin tuon siirtäessä mun punasta kiharaa, jonka Ellie's Salonin tyttö oli iha vähä aikaa sitte kihartanu. Jotai raitojaki se ois halunnu laittaa, mut... ei. Mulla oli aika yksinkertane meikki, sellasta samaa sävyy luomissa mitä mun mekossaki, ja huulet samaa värii kun hiukset. 

"Koita viihtyy, vaikka tulis mitä huutoja tossa matkalla", tuo kuiskas, ennenku me astuttii kulman takaa tielle, jota päällysti punanen matto. Henkäsin ihmetyksestä, ja yritin hymyillä samaan aikaan. Koko katu oli päällystetty punasella matolla, talojen parvekkeilta oli laitettu spottivaloja valaisemaan hopeisia konfetteja, joita tippui kokoajan konfettikoneista. Näin satoja- ei tuhansia hienosti pukeutuneita ihmisiä. Matkalla musta tuntui vielä, että tää kimaltava tylli-ihme oli liikaa ja liian juhlalline, mutta se tunne kaikkos heti, ku mä näin tän kadun.

"Whoa.." mä huokasin hiljaa, hymyillen epäuskosesti. Me käveltiin hopeanvärisen paperisilpun keskellä, salamavalojen välkkeessä, ja mä saatoin kuvitella, miten mä olisin seuraavana päivänä otsikois Zaynin uutena tyttönä. Hymyilin niiin paljon, leveesti ku vaan pystyin, ja kun me päästin portsarin ohi sisään, mun hymy ei meinannu hiipuu. 

"Hengitä", Zayn kuiskas mun korvaan, kun mä näin Justinin lähestyvän meitä. 

"Vooi luojavoiluojavoiluojavoiluojavoiluoja Zaynnnn", mä manasin hiljaa, kun Justin asteli meitä kohti rennosti.

"Malik, mitä jätkä", Justin huudahti, ja veti Zaynin jätkähalaukseen. Mä vaan tuijotin Bieberin poikaa monttu auki ku joku kala. 

"Voi luoja", mä kuiskasin, ja Justin kiinnitti huomionsa muhun. 

"Mooi, ootko sä Glo?" Justin kysyi hymyillen kuuluisaa Bieberhymyy. 

"Saanksmä koskee suhu?" henkäsin ihan ihailusta lamaantuneena. Justin naurahti ja katto mua yllättyneenä.

"Vau, sitähä ollaa sivistyneitä. No, ei vaa, tuus tänne", tuo sanoi nauraen levittäen kätensä, ja mä kävelin pienin robottimaisin liikein tuon halaukseen. 

"Mä halaan Justin Bieberii", mä mutisin tuon olkapäähän, saaden molemmat pojat nauramaa. 

"Ootsä olevinas joku fani? Nimittäi hirvee kova fani et näytä olevan ku pärjäät kiljumatta", tuo vitsaili irrottautuen musta.

"Nooo.. itseasias mua kiellettii tosi tiukasti kiljumast tos vartti sitten", mutisin, ja pojat nauroivat taas. 

"Mut hei, Selena odottelee mua tuol, jote soitellaa bro", tuo sanoi Zaynille, ja jatkoi sitten katsoen muhun, "nähää." Tuon sanottuaan Justin suikkas suukon mun poskelle, ja painu tiehensä. 

"Onkse aina tollanen naistenmies?" kysyin silmät suurina hämmennyksestä, ja Zayn virnisti nyökäten. Seuraavaks mä pääsin jutteleen Katy Perryn kanssa, kehuin sen uutta Part Of Me- biisiä, ja jatkoin Zaynin käsipuolessa eteenpäi. Mä tapasin B.o.B:n, Ciaran - jonka kaa mun oli pakko puhuu vähän sen vähän aikaa sitten murtuneesta nilkasta ja sen upeista tansseista -, Usherin, Nicki Minajin, Justin Timberlaken, Adelen ja mooonia muita. Cody Simpson tuli meitä vastaan yhessä kohassa, ja jäi vähä höpöttelee Zaynin kaa. 

"Ai moi Glo", tuo sanoi hymyillen mulle.

"Kaikki tuntee mut mut mä en ketäää!" tuhahdin turhautuneena, mutta halasin kuitenki ystävällisesti huvittunutta Codya.

"Tietääkö se vielä?" Cody kysy Zaynilta vilkaisten muhu. 

"Tiiänkö mä mitä?" rääkäsin selkeesti huonoon kohtaan. Zayn pudisti nopeesti päätään, ja vaihtoi puheenaiheen nopeesti Codyn uuteen levyyn. Mitä mun pitäs tietää? Tai mitä mä en saa tietää? 

Kun me myöhemmin oltiin tekemäs lähtöö, pukkasin tota kylkee kysyvästi.

"Hei, mitä mä en sais tietää?" kysyin tuolta, ja tuo hymyili ilkikurisesti. Huokasin, koska mä tiesin, et kun Zaynilla oli tollanen ilme, mä en sais tietää, ellen jaksais jankkaa koko päivää. Enkä mä just nyt jaksanu, kun me käveltiin limusiinille, matkalla toisiin juhliin. 

"Minnes nyt?" kysyin Zayniltä, joka vilkutteli faneilleen. 

"Baarii bilettää", tuo virnisti mulle. 

"Zayn mut mun-"

"Mekko. Mä tiiän, sulle on autos toine", poika sanoi, välittämättä mun reaktiosta.

"Ootsä taas menny ostaa mulle jotai? Zayn iha oikeesti mä-" ehin alottaa, kun yhtäkkii Zayn paino huulensa mun huulille. SE oli se romanttinen hetki, josta mä olin aina haaveillu. Hopeisii paperinpaloi satoi taivaalt, spotit valas meitä, punane matto oli meidä alla, ja salamavalot räpsähteli. Oltiin vaa mä ja Zayn. Zayn ja mä. 

Plus se fani, joka juoksi suoraan mua päin, ja alko hakkaa mua ja huutaa, et Zayn on sen. Kiiva. 

"ZAYN ON MUN senki huora!! Irti siit! Mä aion mennä naimisii kaikkien viiden kanssa, ja sähän et tuu meidän kuuden väliin!" tuo kiljui. Mä sain sen yhellä ytimekkäällä potkulla mahaan kauemmaks ja nousin nopeesti seisomaan. Zayn astahti nopeesti mun eteen, niinku mä muka tarvisin jotai suojeluu. 

"Hei anteeks mitä sä teet?" tuo huus fanille, joka tuli lähemmäks hiljallee, ilme ku jossai hypnoosis.

"Mitä sä tota huoraa nuolet? Se haluu vaan sun rahat ja julkisuut, ei se ansaitse sua!" fani huus. Mä kalpenin. Asia ei kyllä nyt ollu iha näin. Fani näytti olevan niin tosissaan, että mulla teki pahaa. Mä lähin kävelemään poispäi, pieni kyynel pyrki mun silmäkulmast. Paitsi että mitä itkettävää täs on ees? Mä en todellakaa ansainnu tuota mahtavaa miehealkuu. 

"Niijust! Painu hel*ettii täält hu*ra!" monet fanit huusivat. Mä en mahtanu mun kyynelille mitään, ja viitoin lähimmän taksin ottamaan mut kyytiin. Kerroin kuskille osoitteen, ja tämä lähti ajamaan. 

"Onko sulla kaikki ok?" kuski kysyi huolestuneena. Naurahdin apeasti pyyhkien niitä muutamia kyyneleitä, joit oli ehtiny jo valuu mun poskille. 

"Joo. Mä oon iha ok", vastasin miehelle, ja nojasin penkkiin. Mä en ollu ok. En todellakaa. Ja mikä pahint, kaikki mitä se fani sano mulle, oli kun mun omii ajatuksii, miks mä? Mä olin vaa normaali ihmine mist keksittäis just jotai tollast, et kun Zayn ostelee mulle kokoajan kaikkee, nii haluisin vaa kaikki sen rahat. Eikö ihmiset uskonu, ettei se ollut totta? Ehk rakkaus ei sittenkää riitä? Ehk se on se, et niitten pitäs ansaita toisensa. Mä en ansainnu Zaynii, koska se oli liian hyvä mulle. Zayn ei ansainnu mua, se ansaitsi parempaa. Mitä mä olin ees ajatellu? Et mä voisin oikeesti saada jotai tollast? 

"Anteeks me ollaan perillä", kuski herätti mut mun epätoivosist ajatuksist. Kaivoin rintaliivien sisäst viiskymppii, ne oli mulla sielä just sellasta tilannetta varte, jos pitäs päästä taksilla jonnekki. Emmä kyl aatellu, et oisin ollu yksin minnekkää lähössä. 

"Pidä loput", mä mutisin, ja astuin ulos autosta. Täl hetkel mä toivoin, et ois satanu kaatamal, koska kun mä menisin sisää, iha varmasti joku sais sätkyn. Mä vedin muutaman kerran henkee, jotta rauhottusin, mut mä vaan tärisin siinä, kauniis kesäillas ja ihmiset vilkuili mua, ja mä tajusin, et mä seisoin keskel autotietä, lamaantuneena ku kivettyny laama. Mä tuijotin vaa sitä autoo, joka läheni, ja läheni, hidastamatta, suoraa mua kohti. Mä suljin mun silmät, ja levitin kädet. Ihan sama. Menkööt. Yhtäkkii mä tunsin voimakkaan töytäsyn. Mut se tuli väärält puolelt. Se tuli vasemmalt puolelt, ja se ei ollu mikää auto. Se oli ihmine. 

"GLO?! VOI LUOJA GLO! MITÄ HELVETTIÄ sä luulet tekeväs?!" kuulin tutun äänen. Avasin mun silmät ja näin Harryn mun yläpuolel. 

"Puhallan saippuakuplia, miltä näyttää?" tokaisin tuolle, ja pyöräytin silmii.

"No ainaki näytät olevan ihan kunnossa", poika naurahti, ja nosti mut pystyy. Tarkistin mun mekon, ettei siin ollu vaurioit, sillä mä ajattelin palauttaa sen ja.. no, näitä kenkii ei vois, mut saisin mekost rahat takas. 

"Hei, ootsä itkeny?" Harry kysy huolestuneena. Emmin, ja pudistin sitte päätä. 

"Mä vaa haukottelin."